torstai 18. joulukuuta 2014

44. Esteilyä pitkästä aikaa

Heleijaa! Minun piti väsätä tänne jo viime viikolla postausta mutta voi räkä kun mun matsku on jossain hevonpyllyssä ja se pitää kaivaa täältä sota-alueelta esiin jollakin miinaharavalla! Ei siitä aiheesta kuitenkaan enempää. Herpderp.

Pääsin keskiviikkona kuitenkin pitkästä aikaa maneesille pomppimaan, tai pitkästä ja pitkästä, kun Kimmon tunti oli pari viikkoa sitten. Joka tapauksessa taukoa on kuitenkin ollut sen verran takana että kaikki estetreeni on enemmän kuin tervetullutta!
Siinä räntäsateessa hevosta laittaessa oli kyllä mieli ylhäinen...

Havainnekuva!

Maneesissa verkkasin ravissa aika paljon kaarevilla teillä vaihdellen suuntaa suht paljon. Ehdin myös pikkuisen laukkaamaan ennen kuin aloitettiin duuni oikeassa kierroksessa. Tultiin kulmaan asetettujen kolmen puomin yli ravissa. Meidän piti kestää ihan keskellä puomeja. Hontsahan veti tästä tehtävästä heti herneitä nenukkiin ja puski vain ulkolapa edellä ulos ja oli melkoinen työ saada se menemään keskeltä yli ja rentoutumaan. Toistojen myötä homma parani. Sama tehtiin vielä laukassa ennen kuin vaihdettiin suuntaa vasempaan ja tehtiin vasemmassa sama homma.



Tämän jälkeen keskimmäinen kolmesta puomista nostettiin pieneksi kavaletiksi ja kaarteen jälkeen jatkettiin aina diagonaalilla okserille tai pystylle. Esteet olivat ensin pieniä, 60-70cm ja sen jälkeen niitä nostettiin tasaisesti kunnes esteet olivat noin 80-90cm. Puomit vaihdettiin pelkäksi pystyksi ensimmäisen puomin kohdalle ja tultiin näin pari kertaa. tehtiin kahdeksikkona eli tultiin ensin pystylle ja siitä sitten okserille pikkupystyjen kautta. Lopuksi hypättiin vielä isompina esteinä 95-100cm niin että lähestyttiin kulmasta esteen takaa pyörivällä laukalla ja hengitellen esteelle.




Meillä sujui Hontsan kanssa ihan kivasti, se oli välillä vaan aika porsas ja yhden kerran se lähti syöksymään oikein urakalla pienen kavaletin jälkeen. Piti peruuttaa ja otin uudestaan koko tehtävän. Sitten sujui jo ihan mukavasti. Isommilla esteillä jalat tutisi ja sydän oli kurkussa mutta hyvinhän tuota selvittiin! Paikatkin sain osumaan hyvin kohdalle kun muistin vaan hengittää hengittää hengittää! Ja odottaa myös, hehe. Hontsa teki okserille kyllä aina sellaisia ylihyppyjä että luulen sen leikkineen että okseri on 120cm...

Meillä meni Hosun kanssa ihan hyvin mutta mun kaverille Evelle (blogiin tästä) kävi vähän hullummin. Hän nimittäin tippui ja mursi nilkkansa, joten meikäläinen sai sitten ajella Mikkelistä kotiin ja hoidella hepat kun hän lähti päivystykseen. Tsemppiä Evelle toipumiseen, ratsastustauko on pitkä! :(


Huomenna perjantaina hepat raspataan ja rokotetaan joten tiedossa on ainakin pari vähän kevyempää päivää. Juuri sopivasti jouluksi!

1 kommentti

  1. Mutta mie oon sentäs hengessä mukana ja tuun könkkäilee yhellä jalalla tallille katsojan roolissa ;)

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.