keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

55. Kuolainpohdintoja

Heijppodei taas kerran. Aika kuluu ihan kauhean nopeasti, tiesittekös? Varsinkin hyvässä seurassa! Viikonloppuna kävin vähän "huudeilla" eli Etelä-Suomessa. Ensi viikolla olisi sitten Lapin vuoro! Lähden about viikoksi roadtrippaamaan Suomea uljaalla Transitillani ja tarkoitus olisi käydä samalla myös vähän vaeltamassa hevosilla Lapin upeissa maisemissa! Paikkakin alkaa olemaan hiljalleen päätetty. Siitä teen kuitenkin oman postauksen, ja sen aika tulee olemaan myöhemmin.

Hontsalla on klinikka 29. päivä tätä kuuta Animagi Hyvinkään hevossairaalassa. Siellä ensin tehdään ontumadiagnostiikkaa Luis Gracian toimesta ja sitten Ismo Haapanen ottaa sen käsittelyynsä. Mun rahapussi huutaa onnesta jo nyt. Kiitos ja nam. Siitäkin tulee sitten ihan oma postauksensa...


Kuitenkin palataan taas itse aiheeseen!

Halusin vähän analysoida Hontsan kaikkia kuolainviritelmiä näiden parin vuoden ajalta. Plussia ja miinuksia, vähän miten ne toimittivat virkaansa tällä hevosella. Joten eiköhän aloiteta!



Ensimmäisenä kuolaimena mitä koskaan Hontsalle suuhun työnsin oli happy mouth-kolmipala liikkuvilla renkailla. Kuolain on varsin paksu ja ajattelin että se olisi sopiva Hontsalle joka oli tuolloin ihan järkyttävän herkkä suustaan (pakeni pidätettä ja ylipäätään tuntumaa.) 

Kuolaimella ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta oikeastaan mihinkään. Hevonen ei tukeutunut kuolaimeen, eikä imenyt sitä. Tässäkin kuvassa voidaan nähdä miten se on jännittynyt koko kropastaan (hyvin pehmeän) tuntuman takia.

Hallittavuus oli myöskin todella huono... Hevonen ei kuunnellut pidätteitä oli kyse koulusta tai esteistä. Tosin suurin syy oli varmasti sen epäluottamuspula ratsastajan käteen ja tuntuman vakauteen. Vika ei siis niinkään ollut kuolaimessa. Kuitenkin tuntui että sillä hetkellä hevonen tarvitsee jotakin hieman staattisempaa ja painavampaa kuolainta, joten tästä luovuttiin. Omenakuolainhan on varsin kevyt ja liikkuvalla renkaalla vähän turhankin elävä ratsastajan käden kanssa. Ei toiminut yhtään meillä. Omppua käytettiin varmaa pari kuukautta? Veikkaisin jotain sinne päin.



Kakkosena (tai ykkösenä, en ole ihan varma,haha) meillä oli käytössä baucher, ihan normaalina nivelenä. Ei siis mitään kummallisempaa tässä kuolaimessa. Baucheria kokeiltiin ihan sen takia kun siinä on pikkuisen vipua (vähän parempi jarrupoljin) ja se on kuitenkin painavampi ja tasaisempi hevosen suussa. 


Hetken verran tuntuikin että tämä oli ok kuolain, mutta jotain tässä oli minkä takia Hontsa ei tästä pitänyt sitten yhtään. Hevonen ei vain yksinkertaisesti toiminut. Jarrut löytyivät jo vähän paremmin, mutta sitten meillä oliki ratti aaaaaivan hukassa... Ja olisi kiva tietysti pystyä kääntymäänkin eikä vaan mennä suoraan ;)

Baucher on kuitenkin omasta mielestäni mukava ja rehellinen kuolain hevoselle. Tämä tapaus tosin olisi parempi kolmipalana, joten pitänee pistää se ostoslistalle (kolmipalabaucher, check!) Hontsalla on nyt pidetty kanssa baucheria muutaman kerran. Ihan ok se on mennyt, mutta ei ole samallalailla terävä mitä tykkäisin.



Kolmosena käytettiin aivan superhyvää kuolainta!! Tämä tapaus oli Sprenger Dynamic RS WH-Ultra. Sanooko mitään? No ei varmaan. Eli kyseessä on kolmipala-D jossa on pyörivä rulla keskipalassa. Renkaat on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja keskiosa on Sprengerin omaa metallisekoite Aurigania.
Voisinko enempää ylistää tätä kuolainta? Hontsa muuttui ihan viikossa tämän kuolaimen kanssa paljon rennommaksi ja se alkoi oikeasti hyväksymään tuntumaa. Jarru, kaasu ja rattikin alkoivat toimimaan. Etenkin esteillä kuolain oli todella hyvä! Pehmeä, mutta silti riittävän napakka. Ei mulla oikein mitään pahaa sanottavaa tästä ole (muuta kuin hinta, gulp!) Ero oli niin ilmiselvä. Kuolaakin alkoi tulemaan suusta kun sai hepan rennommaksi!
Valitettavasti kuolain oli meillä vain kokeilussa about 2-3kk ennen kuin vaihdettiin taas rautaa....



Tämän jälkeen meillä oli käytössä varsin normaali, ohut kolmipala-D. Ei lähellekään niin hyvä kuin tuo Sprengerin, ja tätä käytettiin ihan vain muutaman kerran ennen kuin se jätettiin laatikkoon homehtumaan. Hontsa ei tykännyt yhtään tästä kuolaimesta. Johtui varmaan sen ohuudesta. Sprenger oli kuitenkin paksumpi ja siten painavampi ja miellyttävämpi suussa.

















Sitten meillä olikin peräti kuukauden käytössä tämmöinen viritelmä! Eli combiyhdistetty suora omppukuolain ja pitkällä varrella oleva hackamore. Tämä oli tosiaan hetken verran maastoilu/estekuolain kun hevosesta tuli taas kerran aivan norsu esteillä ja kiikutteli mua minne sattuu. Suora kumi toimi meidän rattina ja pääasiallisena jarruna. Hackamore oli taas se paniikkipoljin josta vedettiin kun vauhti kiihtyi liikaa :P Toisin kuin voisi luulla, niin tämä yhdistelmä oli aivan superhyvä kun hevonen oli ensin tottunut siihen!! Hontsa oli äärimmäisen kevyt ratsastaa ja se hakeutui kivasti eteen-alas tämän kanssa.
Ainoa miinus oli kyllä ehdottomasti se että käteen tuli kaksi narua ja näiden kanssa sai olla todellakin tarkkana tuntuman kanssa! Ja olihan niissä melkoinen virittely aina. Tämäkin oli vain väliaikainen ratkaisu, mutta tuntui että Hontsa meni paljon eteenpäin tämän kuolainkokeilun myötä!










Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on meidän tälläkin hetkellä käytössä oleva kuolain, eli kolmipala fullcheek joka on valmistettu jostakin metallisekoitteesta. Kuolain on paksu ja painava ja siten siis hyvin staattinen - juuri sellainen mistä Hontsa pitää. Alkuun tämänkin kanssa oli omanlaisiaan ongelmia, mutta loppuviimein tämä on ollut paras kuolain. Alkukankeuden jälkeen Hontsa on toiminut tällä tosi hyvin, myös kisoissa. Se on kaikista tasaisin ja rauhallisin suustaan fullcheekillä ja rentoutuessaan tulee vähän kuolaakin. Tämän kanssa Hontsa lopetti kokonaan narskuttamisen mitä sillä oli tapana tehdä aina, kun ohjat otettiin tuntumalle. Nykyään Hontsa narskuttaa vain jos se on huolestunut tai ratsastaja on kovakourainen käden kanssa.
Fullcheekistä on tullut yks mun suosikkeja. Se on tosi kiva kuolain ja suosittelen kokeilemaan jos on samantyyppinen hevonen mitä Hontsa on - ei tukeudu rehellisesti kahteen ohjaan ja juoksee helposti pidätettä pois, on vaikea kääntää ym.
Tai sitten mä oon vaan oppinut ratsastaa hahahaa!








Sellaista tällä erää. On itseasiassa varsin hauskaa analysoida tällätavalla kuolaimia ja niiden aiheuttamia muutoksia hevosessa :) Ja juuri siksi on aina hyvä kokeilla kuolainta ainakin viikon, mielellään kaksi jotta eron huomaa. Alkuun Hontsa vastusti vähän joka kuolainta, mutta yleensä alle viikossa sen eron jo näki että toimiiko jokin vai ei.
Näillä näkymin kolmipala fullcheekillä jatketaan niin pitkälle kuin mopo pysyy käsissä. Jos mopo saataisiin nyt siis korjattua niin pääsisi joskus ratsastamaankin... Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän enemmän pohdiskelevasta tekstistä!



Millaisia kuolaimia teillä on käytössä? Miksi?

2 kommenttia

  1. No on kyl kunnon viritelmä tuo hackamore systeemi :D Meil Minnil käytös suora happy mouth ja suora happy mouth olympia jos tarvii enemmän jarrua esim. maastoillessa vauhdikkaammin tms. Toipalla perus nivel toimii hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi hackis-hässäkkä oli aikamoinen :D Joku sitä mulle joskus suositteli mut kuulakuolaimen kanssa esteille, Ristolle siis. Sitten kuitenkin löyty gag Ripalle niin sen päässä näitä ei ikinä nähty.
      Mitä "normaalimmat" kuolaimet niin sen parempi!! Itsekin suosin normaalia niveltä tai kolmipalaa liikkuvalla tai oliivirenkaalla. Oliivikolmipala on varmaan paras ikinä! Harmi ettei se vaan ole sallittu koulukisoissa :(
      Kiitän kommentista!

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.