perjantai 9. lokakuuta 2015

79. Ei hymyilytä, ei

Varoitus! Pitkä postaus jossa paljon surkuttelua. Jos et jaksa lukea tällaista, niin ole hyvä ja tee itsellesi palvelus: älä lue :)

Ensin vähän märinää; mulla on maailman paskamaisin tuuri. Tai no ei välttämättä maailman huonoin, mutta riittävän huono kuitenkin. Sen verran huono, että menee usko ja motivaatio siihen omaan tekemiseen. Mun kaikki ne niinsanotut "paremmat" hevoset on aina jääneet pihan perälle, kukin minkäkin syyn takia. Ne on hommattu kilpahevosiksi, ne ei ole ikinä päässeet kotikenttää pidemmälle kisoihin.

Lunalla helisi muutama ruuvi päässä, ja sitten siitä tuli mahdoton saada koppiin. Check.
Ilo oli valtavan kapasiteetikas, elämänsä kunnossa. Kuoli laitumelle mystisesti. Check.
Risto sai lämpöhalvauksen tulomatkalla meille ja veti kopissa ympäri ämpäri nurin. Sai koppikammon. Check.

Ja nyt Hontsa. Ajattelin sitä ostaessa, että "no nyt. Nyt mulla on se hevonen jolla pääsen kisaamaan. Se on toimiva ja terve - - -"
Ajatusta voisi jatkaa loputtomiin. Kylmä faktahan oli se, miten hevonen pakeni apuja ja eihän sitä oltu koulutettu läheskään niin hyvin mitä lupailtiin. Puoli vuotta meni ihan vaan treenatessa. Sitten tuli piikitys, ähky, loma. Viime syksynä kisattiin pieniä luokkia muutama. Hevonen oli vedossa. Päästiin treenaamaan syksyllä ja talvella ihan ok, kunnes taas. Piikkiä niveliin kevättalvella, eikä siltä tieltä ole poistuttu.
Saikkua, saikkua, saikkua.
Mulla menee usko. Toivo. Rahat. Rakkautta on vielä, mutta sydän itkee.



Sanoin viime postauksessa että Hontsa ei ole ok. Ei olekaan. Me mennään taas klinikalle. Nyt syynä on koko ajan pahentuvat "kohtaukset," aika hurja sana mutta en osaa niitä paremmin selittää. Kaikki alkoi noin kuukausi sitten kun Hontsa värisytteli itseään karsinassa ratsastuksen jälkeen ja viuhtoi häntää ankarasti. Oli kärpäsiä, joten ajattelin että se niitä inhosi. Sama toistui pari kertaa ja lakkasi sitten hetkeksi. Käytöstä ei esiintynyt peräkkäisinä kertoina joten en osannut kiinnittää siihen kummempaa huomiota.

Pari viikkoa sitten kohtaukset kuitenkin pahenivat. Tulin maastolenkiltä talliin ja sain kamat pois hevoselta, kun se meni ihan sekaisin. Silmät pyörivät päässä kuin pajatsossa, hevonen pyöri karsinassa ympäri, häntä riuhtoi puolelta toiselle kuin hullulla, iho värisi kuin miljoona ja taas miljoona ampiaista olisi ollut Hontsan kimpussa. Se rauhoittui hetkeksi, vain alkaakseen pukittaa ja repimään päätä ylös alas. Sain riimut päähän jollakin supernaisen voimilla ja vein Hontsan ulos. Hyvä ettei se juossut mun yli kun mentiin pihalle! Siellä se rauhottui, mutta potki hetken suoraan taakse.

Sama toistui seuraavana päivänä, nyt myös ratsastaessa. Raivoisaa ihon väristelyä ja hännän heiluttelua. Se koitti purra ravissa omaa lanneselkäänsä mutta ei onnistunut siinä vaan puri kainalon takaa itseään. Ja taas sitä seuraavana päivänä.... Sitten jätin jo ratsastamisen hetkeksi pois, talutin pari päivää vaan maastossa. Pari päivää myöhemmin se oli ihan normaali. Ja normaali se oli koko loppuviikon. Varmaan 8-9 päivää se oli ihan normaali, kunnes se taas oireili. Ei kauhean voimakkaasti, kuitenkin oireili. Pari päivää taas maastakäsin. Arnikaa selkään. W-healing loimea selkään. Loimitusta sisälle ja ulos. Tuntui olevan ihan ok.

Viime lauantaina otin Hosun sisälle ja aloin harjaamaan. Oli Annan valmennukset. Kuten kerroin sen postauksen alussa, niin Hosu oli ollut tosi outo. Se väristeli taas ihoa ja silmät pyöri hedelmäpeliä ja ne näyttivät pullistuvan ulos päästä. Kentällä se pukitteli ja oli todella levoton, mutta ratsastaessa ok. Se oli ensimmäinen kerta kun se reagoi jo ennen ratsastusta. Pidin päivän vapaata ja kävelytin sitä 2 päivää. Nyt keskiviikkona piti olla Virven tunti illalla, Hontsa oli jo sisällä syömässä iltaheiniä. Otin loimen pois, harjasin, aloin varustamaan ja pam. Hevonen meni aivan sekaisin, taas. Sain se ihme ja kumma rauhoittumaan, mutta koko matkan kentälle Hontsa tuli puolijuoksua mun vierellä ja häntä heilui raivoisasti. Nousin selkään ja se oli ihan ok.
Rupesin ravaamaan kun Virve tuli. Olin sitä ennen kertonut näistä oireista. Hevonen juoksi alta pois, selkä ihan notkolla, vaikuttaen todella hermostuneelta. Käynnissä se yritti olla rento mutta takajalat eivät tulleet kunnolla alle. Jätettiin leikki kesken. En uskaltanut mennä. Vein karsinaan ja otin satulan pois ja se meni ihan sekaisin. Puri lanneselkää ja melkein keuli. Se rauhoittui, nakotti hetken turpa nurkassa ja tuli sitten pyytämään herkkuja.

Ja tänään perjantaiaamuna Hontsa sai taas sellaisen kohtauksen, hyvä ettei listinyt ohimennessään mun isää joka oli loimittamassa sitä. Äkkiä vaan riimu päähän ja tarhaan missä hevonen veti kauheaa laukkaa pitkin poikin ennenkuin seisoi, laukkasi lisää ja meni syömään.




Eihän tää ole normaalia. Jotain on siellä selässä, koska reagointi tulee heti kun koskee kaulaan, selkään, lautasten päälle... Ensi torstaina Laukaalle. Ja mua pelottaa ihan hirveästi että mikä se tuomio oikein on. Hermopinne on päällisin epäily, mutta kun se voi olla melkein mitä vaan muutakin...Ja päätöksetkin on jo valmiiksi tehty, olipa tuomio mitä tahansa.

Naurattaako teitäkin vielä? Hyvä jos naurattaa. Mua vaan itkettää. Ei tämä ole reilua enää. Rahat on loppu ja usko pahemman kerran koetuksella. Tätä se hevosenomistaminen ikävimmillään on. Ja epätietoisuus on pahinta.

Jospa edes huomenna hymyilyttäisi.


Vuodatin tämän tänne ihan jo oman mielenterveydenkin edestä. Kiitos jos jaksoit lukea. Onpahan mulla jotain materiaalia mistä todentaa oireet sun muut jos homma joskus toistuu - jos hevonen saadaan hoidettua.
Jos teillä lukijoilla on samankaltaisia kokemuksia niin jakakaa alas kommenttikenttään! 

4 kommenttia

  1. No kuullostaa kyl tosi oudolta! o.O Ei ole ikinä mullekkaan eteen sattunu tuollasta tai en ole kuullutkaan tuollaisesta.. hui.. tai siis selkäviasta johtuvaa sekoilua olen nähnyt mutta ne ei päästäny selkäänkään vaan hyppi ja pukitteli koko ajan, tuo on selvsti jotain hermoperäistä tai vastaavaa.. toivottavasti nyt klinikalla selviää jotain - osaa ne sielläkin olla arvuuttelijoita pelkästään :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopas muuta! Tässä ollaan ihan kysymysmerkkinä, koska en yhtään osaa sanoa mikä on ongelma. Koska kyllä se reagoisi selkäännousua ja ratsastusta jos satula olisi epäsopiva tms. Nekin on vaan katsottu 2kk sitten kondikseen niin siitäkään ei pitäisi kiinni olla. Tämä epätietoisuus se pahinta vasta onkin! Toivottavasti ei menisi Laukaalla arvuutteluksi vaan tulisi edes jotain vastauksia :( Hermoja raastaa tällainen tietämättömyys!

      Poista
    2. pyysin kaveria lukemaan tän ja se veikkas kissing spine tyyppistä vikaa, kuullostaa kuulemma siltä mutta ei tietty näkemättä uskalla mitään varmaan sanoa tai ilman kuvausta :/ hää sii hevoshieroja.. sano myös et tosi outo et sit kuitenkin päästää selkään yms..

      Poista
    3. No mulla on kans listalla se kissing spine heti hermopinteen jälkeen... Mutta kun se on ridatessa ollut keskiviikkoon asti ihan normi :o Viikko sittenkin sain sen tosi kivaksi ravissa, pehmeäksi ja notkeaksi etuosasta ym. Niin ei ihan ymmärrys nyt riitä. Jospa se ensi torstain jälkeen alkaisi valottua että mikä on. Muuten en ala mitään :(

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.