torstai 26. marraskuuta 2015

90. Iik, iilimatoja!

Saatte nyt vasta postauksen meidän perjantain Mikkelin-reissusta. Hups, sori. Kova kiire joulukalenterin luukkujen kanssa! Alle viikon päästä melkein päästäänkin aloittelemaan, joten minulla pitää kiirettä ihan kohtalaisen kovasti että saan luukut tehtyä.

Perjantaina tosiaan käytiin maneesilla. Arvatkaa kuka unohti kameran kotiin? No minäpä minä, joten kuvia ei ole, ei mitään uusia. Anna ratsasti Nitan maneesissa jossa oli muitakin ratsukoita. Niti oli ensin vähän jännittynyt mutta rentoutui nopeasti, katseli itseään vähän peilistä ja pelkäsi tyypillisenä suomenhevosena lantakottareita maneesin nurkassa. Varsani aiheutti yleistä paheennusta pelkällä olemuksellaan, sillä paikalla olleet 4 puoliveristä päättivät sen olevan vaarallinen, kiiltäväturkkisia kilparatsuja syövä petoeläin, ja show oli valmis kun Nita nosti laukan.
Puokit sinkosivat kukin mihinkin suuntaan, oli pukkia enemmän ja vähemmän mukana, mutta kaikki kestivät kyydissä! Niti tietysti vain ihmetteli mitä muut puuhasivat ja jatkoi laukkaa kaikessa rauhassa. Puoliveristen mielestä oli erityisen järkyttävää kun voipallo osasi myös äännellä, ja Nitan ystävällinen, tervehdykseksi tarkoitettu hörähdys tulkittiin välittömästi uhaksi ja pari heppaa pomppi sen takia.
Kisoissa meillä taitaa olla lyömätön etu puolellamme, kun mulla on muiden heppojen mielestä pelottavan näköinen hevonen alla? ;)

Ratsastuksen jälkeen Anna antoi kommentteja, sanoen että Nita oli kehittynyt tosi paljon. Muunmuassa sen käynti oli parantunut hirveästi ja ravi myöskin. Hän oli sitä varovasti taivutellut, opettanut vähän ja Nita oli hoksannut parin toiston myötä jutun juonen. Samalla kun käveltiin loppukäyntejä tehtiin myös vähän suunnitelmia jatkotreenien osalta ja mietittiin ensi kevättä.

6.11
Mutta ei tästä aiheesta tämän enempää :)

Mun oli tarkoitus ottaa Hontsakin mukaan ja antaa Annan ridata sekin, mutta mutta... Ne ihme sätkykohtaukset alkoivat TAAS. Itkua vääntäen soitin tallinpitäjälle jonne oltiin menossa maneesille ja kyselin vähän että tekisikö hän iilimatohoidon Hontsalle ja miten ja millaisiin vaivoihin se auttaisi. Hirudoterapia (eli iilimatohoito) sopii mm. jännevammoihin, tulehduksiin, lihasjumeihin ja niin edelleen. Sitä sitten päätettiin kokeilla.

Nitin ratsastuksen jälkeen laitoin Hontsan käytävälle ja riisuin loimet ja suojat siltä. Hevonen ensin palpoitiin läpi, eli tunnusteltiin missä oli kireyttä ja näin. No, koko hevonenhan oli aivan jumissa mikä nyt ei ole ihmekään. Hontsa kun ei ole liikkunut muuten kuin oikeastaan tarhassa ja pari kertaa juoksutusavun kanssa. Päätettiin laittaa madot molemmille puolille lapoihin ja lautasten päälle yksi. Karvat leikattiin saksilla ja partahöylällä kohdista joihin matojen haluttiin purevan. Sitten seurasikin vaikein vaihe, eli saada madot kiinni!
Vasemmalle ja pyllyn päälle saatiin ihan hyvin, mutta oikealle puolelle ei meinannut onnistua millään. Hontsa kiukutteli sille puolelle laittoa, liikkui ja ravisteli itseään. Lopulta sekin saatiin kiinni, ja tässä vaiheessa pari muuta matoa olivat jo irroittaneet otteensa ja putosivat pois. Siinä sitten odoteltiin vielä että tämä yksi saa imettyä edes jonkin aikaa.

Iilimatohan siis imee verta hevosesta, jos joku ei vielä tajunnut. Samalla iilimadon suusta leviää hevosen (tai ihmisen, tai minkä hyvänsä) kehoon kemikaalisia yhdisteitä joilla on mm. puuduttava ja rentouttava vaikutus. Niiden myös väitetään poistavan kehosta erilaisia kuona-aineita sun muuta. Iilimatoja on käytetty lääketieteessä vuosisatojen ajan, joten ihan mistään 2000-luvun hömpötyksestä ei voida puhua :)


Hontsalla eron huomasi selkeästi, puremakohtien ympäriltä lihakset olivat pehmeämpiä ja rentoutuneempia, eli hoito oli niihin tepsinyt hyvin. Oikean puolen mato ei ehtinyt imeä yhtä lailla kauan kuten kaksi muuta, mutta sekin oli vähän parempi. Kuitenkin tämä mato työnsi todella paljon limaa, mikä kuulemma on merkki siitä että kropassa on jotain vikana.
Oli tarkoitus ratsastaa Hosu viikonloppuna, mutta sitten siihen tuli yksi pieni lumisade ja mulla ei ole mitään kiinnitettäviä tilsakumeja... Joten se siitä. Meinasin laitella itse pari hevosta ympäri, mutta mutta... Homma olisi voinut olla muuten aika lailla piece of cake, kengät irti ja tilsat väliin ja kenkä kiinni, mutta mun selkä ei kestä edes yhden jalan vuolua, puhumattakaan kenkäämisestä. Mulla menee aina vähintään ½ -tuntia yhteen jalkaan (kenkä irti, kenkä kiinni) ja yli 2 tuntia kumarassa on tälle mun rammalle selälle vaan yksinkertaisesti liikaa. Möh. No, nyt onneksi näyttää paikat vähän sulavan niin uskaltaa ratsastaa :)

Hontsa tulee saamaan vielä varmaan kerran-pari iilimatohoitoa ja koitan saada Kannuksen Pekan kranioimaan sen. Ja vielä mahdollisesti suunnitellaan yhtä klinikkakäyntiä, mutta pitää jutella siitä mun vanhempien kanssa ja soittaa vakuutusyhtiöön korvausperusteista. No, pitää selvitellä :)

Ensi tiistaina luultavasti palaillaan, ja silloin alkaa joulukalenteri! :D


2 kommenttia

  1. Kunniaa ällöttäville madoille, meilläkin toimineet hevosen kanssa joka a) aina kipeänä selästä, b) aina joku kohta vinksallaan tai c) aina joku jalka flippaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia matosista! Ovat aika vinkeitä otuksia kyllä kun ajattelee miten noin pieni ja näennäisesti mitätön matonen saa aikaan niin suuren avun niinkin suuressa eläimessä kuin hevosessa. Kiitos kommentista! :)

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.