tiistai 15. joulukuuta 2015

Luukku 15: Pieni maastoretki

Tästä luukusta paljastuu lauantaina tehty maastolenkki, jossa Nita toimii kertojana! Toivottavasti teiniprinsessan teksti ei ole aivan painokelvotonta...



Hei kaikille. Täällä Nita, kuuleeko keskus? Oon saanut etuoikeuden kertoa meidän maastoreissusta tuon läskin tädin kanssa. Kaikkihan lähti siitä kun jouduin talliin ilman mun tosimutsia, mutta en mä siitä enää sillain niin paljon välitä. Se kyllä huuti että mun on tultava äkkii ulos tai se ei rapsuta mua enää sinä päivänä, mut en välittänyt. Mulla oli karvasia ja läskejä heppakamuja tallissa. Semmonen aika varmasti heinäpaalin nielassut tamma ja sitten semmonen irvistelevä ruuna. Se ei kyllä uskalla mulle ryttyillä, oon nimittäin antanut sille niin paljon monoa että jos mulla ois takapopot, niin ne ois lentänyt jo viistoista kertaa kaaressa jalasta.

Kuitenkin, toi läskitäti puleeras mua ja kiroili kun ei saanut muutamaa paskaläikkää mun kankusta pois. Hymyilin salaa sisäänpäin. Sit se laitto mulle suojat jalkaan, takajalkoihinkin oon alkanut saamaan suojat kun kuulemma en vielä oo kauhean tasapainossa niin tarviin ne. Mun mielestä oon kyllä tosi tasapainoinen etenkin mun sielunelämältäni! Se ei vaan ymmärrä mua. Sit seuraavaks se raahas sen tosi ruman, haisevan ja painavan satulan mun selkään! Läskitäti sanoi että siinä on kuulemma se nuppi josta pitää kiinni jos meinaan olla tuhma. Mut en oo ikinä tuhma, mitä se selittää?!
Sit piti laittaa ne rautahäkkyrät suuhun. Mä olin ovela ja pyörin pitkin boxia kun kerta tilaisuus oli. Läskitäti suuttu ja sano et mä oon idiootti. Uskallan olla eriävää mielipidettä.

Ulkona jouduin heti kävelee läskitädin perässä kun semmoset pikkuihmiset kiipes heinäpaalin ja irvinaaman selkään. Joku kolmaskin oli siellä jo, se oli se tyhmä mustamies jota mä vihaan! Siis en kestä! Uhkasin potkasta sitä kun se ei siirtynyt heti mun tieltä pois. Läskitäti kielti mua.
Lopulta kun läskitäti pääs vauhdittoman korkeushypyn kautta mun selkään niin päästiin matkaan. Mä oisin halunnu hanattaa tallilta täysii pois. Läskitäti ei tykänny ja se roikku ohjissa joten esitin sille mun hienoimmat piffit, paffit ja puolikkaat levadet mut se ei edelleenkään tykänny, kiroili vaan. Kiitteli kyllä kovin kun osasin vihdoin kävellä. Mun mielestä se on kyllä ihan mälsää ja tylsää. Matka ei etene!



Onneks päästiin pian juoksemaan. Mua ottikin jo pattiin kun se mustamies oli mun perässä koko ajan ja hönki melkein mun arvokkaisiin pyllykarvoihin! Sanoin läskille tädille siinä että ei jäädä oottelemaan muita, ne osaa kyllä. Läskitäti oli eri mieltä, joten jouduin menemään semmosta pikkusievää ravia. Se oli aika rasittavaa, joten kiihdytin heti kun tuli suora. Ei ois kannattanut, kun suoran päässä oli semmonen karsee hiekkakasa. Mut en mä sitä pelännyt, vaan sen hiekkakasan vieressä oli joku pelottava, piikikäs puu! En tajuu mitä se siinä seiso, mut näin miten kuola valu siltä suusta, joten pinkasin tosi nopeesti ohi! Varmana muuten suunnitteli mun syömistä!

En saanu karistettua muita mun perästä. Kiukutti.

Käytiin jossakin huonommalla tiellä. En tiiä teistä muista, mut mä järkytyin ainakin aika kovasti. Se pohja oli epätasanen ja aattelin että se sortuu meidän alta pois hetkenä minä hyvänsä! Yritin siis viettää mahdollisimman kauan aikaa ilmassa. Läskitäti yritti usuttaa mua eteenpäin, mut olin ihan varma asiasta joten en kuunnellut. Sit me tultiinkin meidän baanalle!! Sain käskyn mennä urku auki laukkaa, joten senhän mä tein!! Täti mun selässä kirosi kun pukitin mut suureksi harmiksi se kesti selässä. Näytin muille miten paljon parempi oonkaan, kauhoin etujaloilla että varmasti kaikki huomaa mut ja väistää! Vielä enemmän kiukutti kun siellä ei ollut ketään näkemässä, paitsi mustamies joka yritti mennä mun ohi. En päästäny sitä joten pysähdyin, ja sitten siinä oltiinkin kun irvinaama ja heinäpaali törmäs mustaanmieheen. Onneks ne ei koskenu muhun, oisin varmana alottanu nyrkkitappelun! Mut aikuiset, ne vaan pörähti kiukkusesti ja se oli siinä. Mä koitin hipsiä vähin äänin kauemmas.

Me jatkettii jotain polkuu pitkin. Läskitäti alko taivuttelee mua. Taivun jo tosi hienosti oikean pohkeen ympäri mut vasemmalle se on vielä vähän vaikeaa. Tällä lenkillä oisin halunnut käydä myös tutustumassa primitiiviseen luontoon, mut läskitäti karju et siinä on oja enkä saa mennä sinne. En tajuu miks. Mustahan piti tulla kenttäratsu? Mä vaan luulen et sitä pelottaa.

Kotimatkalla mä pistin parastani. Olin ihan sikahieno, ainakin omasta mielestäni!! Tai olin heti kun rehusäkki mun selässä osas hytkyä samaan tangon tahtiin mun kanssa. En ymmärtäny, se ois taas tänään halunnu edetä jotakin twistiä mun kanssa, mut mä halusin tangoo. Varmaan sen alkumatkan takia. Kotipihas mua pelotti aika paljon ku semmonen pieni pullakikkare huuti sieltä tarhasta mulle kauheen vihasesti et missä sen mutsi on. En tienny, joten en vastannu ja loikin äkkii ohi. Läskitätikin pääsi selästä ilman et se kosketti mun peffassa olevaa pukkinappia. Kiitokseksi tästäkin typerästä lenkistä hankasin kaikki mun kuolat sen kalliiseen takkiin.



Tallissa en saanut pesua. Olin tosi onnellinen. Mut mä haluisin joululahjaks sellasen hierovan loimen. Tää nykynen vaan lämmittää. Tajuiskohan toi läskitäti jos repisin pari loimee rikki et tarviin sellasen?

Illalla pääsin vaihtamaan mun tosimutsin kanssa pari sanaa. Kerroin miten tyhmä lenkki se olikaan. Tosimutsi lohdutti mua ja rapsutti. Se sano et kunhan mä oon yhtä vanha ku se, niin sitten ne lenkit vasta tyhmii onki. Joten se neuvo mua pelkäämään nyt, kun se kaikki annetaan mulle anteeks.
Aion noudattaa tätä neuvoo. Piikkipuut, vapiskaa!

Rakkain terveisin,
Paronitar

1 kommentti

  1. Aivan ihana postaus! Nauroin ihan vedet silmissä :D

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.