torstai 14. huhtikuuta 2016

119. Mitä kuuluu, Ypäjänmäki?



Toisinsanoen, kullankeltaisen vauvapalleron kuulumisia päästään seuraamaan ihan viideon kera!

Nita on ollut nyt Ypäjällä sen melkein kolme viikkoa, ja vasta tällä viikolla iski isompi ikävä (mulle siis) kun sain siitä kuvia ja useammankin videopätkän (joita en vielä saanut haltuuni, mutta yritän saada nekin tänne näytille vaiheessa!)
Miten voi aikuinen ihminen alkaa itkemään keskellä työpäivää kun näkee vaan videota omasta rakkaasta hevosestaan? Ilmeisesti erittäin hyvin... Tän takia mulla on aina meikkipussi mukana töissä..! Tätä ennen mulla ei ole ollut mitään ongelmia, ollut kyllä vähän haikea olo kun Niti ei olekaan kotona kiukkuilemassa ja olenkin suunnannut lääppimisvimmani sen emään ja vastaavasti sen kasvavaan vatsanseutuun.



Niti on ollut kuulemma kiltisti, mikä nyt ei kyllä ole mikään ihmekään. Vieraskorea paskiainen. Loimensa se on kuulemma kyllä kuorruttanut mudalla, enkä tästä tosiseikasta halunnut nähdä minkäänlaista todistusaineistoa... Käytökseltään neito on ollut pelkkää priimaa ja ratsujuttujen opiskelu on edennyt hyvässä tahdissa. Maastoilemaankin se on päässyt, missä on ollut aivan kamalia lenkkeilijöitä! Eihän ihmiset nyt vaan voi juosta kahdella jalalla, herranjestas.

Nitan kanssa on pyritty löytämään tasapainoa ja lisää voimaa pyytämällä sitä liikkumaan mahdollisimman lyhyin ja symmetrisin askelin. Ravia on päästy ratsastaman hiljattain jo vähän eteenkin kun palikat ovat olleet kohdillaan pienessä ravissa. Irtohyppäämäänkin se on päässyt, ja parantanut joka kerran otteitaan kujassa mikä on huojentavaa kuulla. Varusteita ollaan vekslattu, nyt sillä on paksumpi kuolain ja alaturpis, ja satulana on tuttavan Barnsby.




Pientä huolenaihetta on aiheuttanut vaan otuksen kasvupyrähdys. Mittaa ei ole neidin luo kiikuteltu, mutta sen näkee silmälläkin että persaus on sentin-pari korkeammalla kuin etupää. Nita, valitsit just väärän ajan kasvaa! Kasvuvaihe kun vaikuttaa ihan kaikkeen, etenkin tasapainoon, ja ilman sitä meillä ei olekaan hyvässä rytmissä irtohyppäävää hevosta, ei tasaisessa muodossa tuntumalla kulkevaa ratsua... Pelkään että Nita voi tuntea olonsa epämukavaksi nyt kun se kasvaa ja sitten kuitenkin ratsastetaan. Ääää! Kamalaa hevosmutsin elämää tämä minun kärvistelyni!




Laatareihin mennään jos mitään maatamullistavaa ei tapahdu, kokemushan sekin on. Lupaan pyhästi ostaa viisi pakettia nessuja mukaan ja värjään ripset niin ei tarvi koko ajan laittaa ripsaria sitten itse karkeloinneissa! Vitsi miten jännittää jo nyt. Onneksi en itse ratsasta, saan vaan tuijottaa naama valkeana kun kultuainen viilettää häntä lippuna pitkin kenttää..!

Laatareihin enää 19 päivää...!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.