tiistai 19. huhtikuuta 2016

121. Kymmenen varsomistarinaa, osa 1

Iloa ja onnenkyyneleitä, keskikesän ihmeitä, raskaita öitä ja vaikeitakin hetkiä. Suuria ihmetyksiä, hämmästyksiä, kiljahduksia ja tiirailua. Semmoisia ne ovat olleet näin todella lyhyesti tiivistettynä ne kaikki kymmenen varsomista mitä olen päässyt todistamaan. Jo yhdeksän omakasvattia maailmassa, ensi kesänä syntyy se numero kymmenen. Onnenluku.

Tässä postauksessa esittelen aikajärjestyksessä jokaisen kasvatin ja mitä kaikkea ennen niiden syntymää tuli tehtyä - jos tuli. Valvottiinko numeron kuusi kohdalla paljon vai vähän? Miten varsominen onnistui kolmosen kohdalla? Nythän se selviää!

Ensimmäinen kasvatti

Ensimmäinen - 2009, Levälän Pehtoori, ori (synt. 1.5.2009)

Ah, ensimmäinen lapsonen! Kaikki oli niin uutta ja niin jännittävää! Muistan vieläkin miten olin itsekin todistamassa kun arvon herra Raja-Myrsky astui Petun. Homma sujui kyllä siististi ja helposti, ja siitä alkoi jännäys. Kolme viikkoa myöhemmin eläinlääkäri löysi pienen alkion, joka oli ristitty jo ennen astutusta Peroksi. Etsin internetistä aktiivisesti tietoa tamman kantoajasta ja sain tallinomistajalta hyviä vinkkejä. Oikeastaan elämä sujui ihan samaan malliin kuin ennenkin aina viidennelle kuulle saakka, jolloin Petun kanssa ei enää hypätty.
Suurin stressin paikka oli joulukuussa, jolloin muutin Imatralta tänne Juvalle hevosine kaikkineni. Luoko tamma stressin takia? Mitäs jos se ei sopeudukaan yhteiseloon welshin kanssa?

Kaikki meni loppuviimein hyvin, mutta nyt olin yksin ja ilman tallinomistajan tukea. Netti sai laulaa ja ohjeita ja vinkkiviitosia tulosteltiin harva se päivä. Kauhea huoli oli koko ajan, ja seurasin tammaa haukan lailla. Petulla ratsastettiin viimeiselle tiineyskuukaudelle saakka, viimeisen se sai kävellä maasta käsin ja välillä selästä.

Lasketun ajan kohdalla nukuin tallissa muutaman yön. Mulla oli siellä olkipatja ja siinä päällä makuupussi. Jännä juttu miten se tamma ei kuitenkaan varsonut. Oli pakko lopettaa moinen tallissa nukkuminen, koska en meinannut jaksaa koulussa mitenkään, haha! Petu antoi kyllä selkeät merkit ennen varsomista, se teki vahatipat mutta maitoa ei valunut. Oli sopivasti vapun aatto, ja olin valvonut jo ties kuinka kauan, edellisenäkin yönä käynyt tallissa hevosta katsomassa. Sovittiin että menen pariksi tunniksi nukkumaan, ja laskin pään tyynyyn... Ja kohta se iskä jo juoksi sanomaan että "no nyt sen (Petun) pää on hävinnyt näkyvistä!" eli toisinsanoen: se on makuullaan karsinassa. Iskä oli siis ulkoikkunasta tiirustanut asiaa ;)

Juoksujalkaa tallille, jossa potra oripoika jo potki etukavioilla kalvoja ympäriltään. Varsa oli tulipunainen kuin emänsä, hyvin rohkea ja reipas. Vähän autettiin pystyynnousun kanssa kun Pero ei meinannut kestää pystyssä, mutta syöminen sujui siltä heti hyvin ja Petu suhtautui esikoiseensa hyvin hellästi ja rakastavasti. Varsan lempinimi on tänäkin päivänä vielä Pero :)
Pehtoori-nimitystä käytettiin (ja käytetään edelleen) tilan isännästä. Looginen nimi siis ensimmäiselle kasvatille!

Pehtoori 4v ensimmäisissä koulukisoissaan vuonna 2013
* * * * *

Toinen kasvatti

Toinen - 2010, Levälän Platina, ori (synt. 7.6.2010)

Petua ei saatu kantavaksi Lerkkanasta, joten päätimme yrittää uudestaan seuraavana kesänä. Vaan toisin kävi, seuraavana kesänä meille marssi taloon vanha siitostamma, jolla oli varsa mahassa. Tamma oli aika hapan ja vähän ehkä häijykin, juoksi ihmistä karkuun ja jolle päitsien pukeminen päähän oli jo valtava suoritus sinänsä. Tamma tuli meille toukokuussa, ja laskettu sillä oli jo kesäkuun puolella. Toisinsanoen, se kuului juuri siihen riskiryhmään joka saattaa luoda stressin takia varsan pois.
No, alkoi kiivas emätamman syöttäminen, se oli vähän kuivahko ja se ei ollut saanut mitään rehuja tiineyden aikana joten piti totuttaa se rehustamaan. Onneksi eines maittoi hyvin ja tammakin rupesi lihomaan. Yleensä se imuroikin varsin nopsaan annoksensa ja sen jälkeen se pääsi aina ulos. Aamuisin karsinassa tsekkasin nisät ja takapään ligamentit ja välillä päivälläkin vähän kurkkasin mahan alle, mutta kummemmin ei ropeltaa voinut kun tämä ei siitä tykännyt.

Kävipä sitten niin, että menin puoliltapäivin hakemaan hevosia sisälle tuntia varten, ja säikähdin että tamman tarhaan on karannut meidän valkoinen, pilkukas poni kun havaitsin silmäkulmasta jotain vaaleaa siellä liikuskelevan. Tarkempi tarkastelu paljastikin että "otus" oli kuiva ja jaloillaan toipparoiva varsa! Vanharouva ei ollut antanut mitään ennakkomerkkejä, aamuruuat olivat hyvin maistuneet ja se on varmaan heti pistänyt pitkälleen ulkona ja synnyttänyt, koska varsa oli rutikuiva päästä varpaisiin ja käveli hyvin.

Toinen tarina onkin sitten se, miten tälle pikkuherralle saatiin myöhemmin päitset päähän... ;) Varsa sai nimekseen Platina sen vitivalkoisten kutrien ansiosta.

Platina vuonna 2014 uudessa kodissaan

* * * * *

Kolmas kasvatti

Kolmas - 2012, Levälän Paronitar, tamma (synt. 29.6.2012)

Kolmantena maailmaan päästiinkin saattelemaan tämänkin blogin tähtönen, mutta tarinaa neidon takana ei kovinkaan moni tiedä.
Aloitetaan vaikka siitä, että meille tuli ylläpitoon Nitan isä, Auringon Loiste. Voikko, läsipää ja sukkiakin jaloissa. Loiste sai olla meillä laitumella tammojen kanssa, jotka se kaikki astui. Yksi ei siitä tiinehtynyt, joten se siemennettiin myöhemmin toisella orilla, ja yksi tamma kuoli kantavana.

Kesällä 2012 näitä kolmea ihmettä sitten odoteltiin syntyväksi, ja kaikkia vieläpä suht samoihin aikoihin. Petu teki vielä kevyesti töitä viikkoa ennen varsomista, kun se köpötteli menemään lasten alkeisleirillä. Siitä ne saivat jäädä laitumelle, joka oli rakennettu parinsadan metrin päähän naapurien tontille. Kaksi tammaa, Petu ja seuraavan tarinan emä, olivat näyttäneet merkkejä varsomisesta. Tosin otaksuin, että toinen varsoisi ennemmin, ja oltiin sovittu tyttöjen kanssa että haetaan tammat aamulla kotiin. Leiri oli loppunut, ja ei vaan jaksettu hakea niitä enää sieltä.

Seuraavana aamuna alettiin hommiin, tehtiin tallia ja maastoesteitä aloitettiin sahaamaan kun ylänaapurista tuli soitto, että täälläpä on varsa. Mentiin katsomaan tottakai heti, ja taisi minulta muutama onnenkyynel pudota kun huomasin että Petu oli tehnyt varsan, lumenvalkean, niin kauniin ja sievän! Siellä se tepsutteli emänsä rinnalla joka käveli ympäri laidunta varsan kanssa. Petulla ei ollut edes riimuja päässä, kun olin ne edellisenä iltana ottanut pois siltä... Taktinen veto emätammalta varsoa juuri silloin! Samana iltana varsa talutettiin kotiin, oli se puhki 700 metrin kävelyn jälkeen!

Nitan nimi oli päätetty jo kauan ennen syntymää, samoin lempinimi. Jos varsa olisi ollut ori, siitä olisi tullut Paroni ja lempinimi olisi ollut Nikke :)


Paronitar 4v talvena

* * * * *

Neljäs kasvatti

Neljäs - 2012, Suncatcher Lev, tamma (synt. 2.7.2012)

Neiti kesäheinä, eli neito jonka luultiin syntyvän ensimmäisenä, mutta joka halusikin olla vasta toinen. Tämä lapsi olikin sellainen salaisen ja kuuman rakkauden tuotos, oikea rakkaudenhedelmä! Loiste (Nitan ja Diivan isä) laitettiin kyllä eri aitaukseen sen tullessa meille, lankkutarhaan, että saa tutustua siitä pari päivää tammoihin ja vasta sitten laitumeen. No, kuinka ollakaan...
Herra hevonen porhalsi aidoista läpi, koska Diivan emä oli kiimassa ja hyppäsi samantien selkään :D Siinä ei kironmenot eikä mitkään muut auttaneet, vahinko kun oli jo tapahtunut. Piti toivoa ettei tulisi kantavaksi, no tottakai se tuli kantavaksi! Äh mun tuuria :D Alkio oltaisiin voitu puristaa pois, mutta en uskaltanut ryhtyä siihen toimenpiteeseen kun sitten olisi voinut mennä kaikki mahdolliset varsottamissuunnitelmat hörpiin loppuiäksi. Oli siis helpompaa ottaa yksi "sekasikiö" kuin pilata mahdollisuuksia saada muita varsoja tammasta.
Lisäksi ori oli kiltti ja rauhallinen, joten ajattelin että sieltä voisi tulla ihan hyvä käyttöhevonen.

Diivan emä oli tosiaan ihan sen näköinen että se varsoo ennen Petua, mutta se pidättelikin vielä pari päivää. Varsomista edeltävänä päivänä se oli ollut hieman levoton ja nihkeä, maitoa tuli nisistä, joten tiedettiin odottaa varsaa syntyväksi sinä yönä. Pistettiin siis varsavalvojaiset pystyyn!
Kamera oli valitettavasti toisessa karsinassa toista tammaa vahtimassa, joten emää rampattiin katsomassa tallissa noin tunnin-kahden välein. Mun urhoolliset avustajat kuukahtivat jo siinä klo 11 kieppeillä illalla, ja minä jatkoin valvomista telkkarin ääressä silmät ristissä ;)

Kävin katsomassa emää joskus aamuyöstä, olisikohan ollut neljän-viiden pintaan, ja näin etujalkojen olevan jo pihalla kun tamma seisoi. Juoksin nopsaan mun avustajien asumukselle ja herätin ne, kun olivat halunneet nähdä varsomisen. No, siinä kun ehdittiin takaisin niin emä oli jo pystyssä ja varsa ulkona ja mamma nuoli toista kovasti :)

Varsa sai nimensä sen päämerkistä, josta tuli mieleen suurta aurinkoa kurkotteleva pieni ihminen. Siis Suncatcher, auringon tavoittelija. Lempinimi Diiva taas tuli neidon koreasta ulkonäöstä ja vähän hienohelmamaisesta käytöksestä ;)

Suncatcher 3v sisäänratsastuksessa keväällä 2015
* * * * *

Viides kasvatti

Viides - 2012, Levälän Tulikunkku, ori (synt. 20.7.2012)

Tämän osan viimeinen, vaan ei vähäisin! Tämän pikkuorin alkutaival oli kovin, kovin kivikkoinen... Ihan jo tuo alulle saaminen. Emä ei ollut tiinehtinyt aiempina vuosina siemennykseen, ja nyt yritettiin luomuna Loiste-orilla. Ei tulosta siihenkään. Viimeiseen kiimaan elokuussa päätettiin vaihtaa oria kylän omaan Villihottiin. Suurosen Seppo hypytti itse sunnuntaipäivänä oriinsa ja ajoi siemennysputkien kanssa meille ja siemensi tamman. Aiemmin ultrassa oli ollut 5-senttinen follari, ja Sepsi sanoi että jos ei tule tiineeksi niin hän syö hattunsa. Käskin varata paljon mausteita kyseistä ateriaa varten, vaan kuinkas kävikin...
Tamma läsähti kantavaksi, ihme ja kumma! Sepsin ei tarvinnut syödä lätsää ;)

Varsominen meni pari viikkoa myöhemmäksi kuin kahdella muulla saman kesän tammalla. Tälle hevoselle oltiin pistetty valvontakamera karsinaan ja mä rehellisesti sanottuna valvoin 1½ viikkoa sohvalla ja vahdin kamerasta sen vointia, kun se oli vaikuttanut tekevän varsan ennenaikaisesti kun kaksi muuta syntyivät. Laumaeläin... Varsa onneksi syntyi täysaikaisena puolenyön aikoihin ja nähtiin koko toimitus kamerasta :) Varsomisen jälkeen mentiin vahtimaan ettei emä ole vihainen varsalle, sillä emä oli välillä aika äkäinen ihmisille joten loogisesti oltiin huolissaan ettei se varsalle tee pahaa (vaikka ennenkin oli toki varsonut, mutta mene ja tiedä!)

Varsalla oli ongelmia päästä pystyyn ja pysyä pystyssä ja jouduttiin sitä autamaan melkein aamukuuteen asti että pääsi imemään ym. Se oli aika törppö, ei meinannut hoksata nisää ja pyöri ihan muualla. Emä oli onneksi tosi cool :)
Tosin, emältä eivät ruvenneet jälkeiset tulemaan. No, siinä sitten aamulla soitin eläinlääkärille ja hän pisti oksitosiinia ja tehtiin ensimmäinen kohtuhuuhtelu ja talutettiin ja pistettiin oksitosiinia... Ei auttanut. Illalla uusi huuhtelu. Ei auttanut. Mä kävin yölläkin pistämässä oksitosiinia ja toivomassa sormet ristissä että ne lähtisi, vaan ei. Sunnuntaina huuhtelu aamulla, eikä jälkeiset irronneet vieläkään. Kaikki metkut alkoi olla tehtynä. Tamma alkoi mennä tosi kipeäksi, sillä nousi kuume, varsa meni ripulille sulfasta mitä se oli saanut... Ja mulla oli leiri menossa ihan täysillä koko tämän varsomisjutun lisäksi!

Lopulta eläinlääkäri nosti tassut ylös ja sanoi ne jokaisen hevosenomistajan unelmasanat: "Hyvinkäällä on 24h päivystys, ajakaa sinne niin tamma voi selvitä."
Eurot vilisi tässä vaiheessa jo silmissä... Vaan ei auttanut itku markkinoilla.

Joten ei muuta kuin emä ja 2 päivän ikäinen orivarsa koppiin ja Hyvinkäälle iltamyöhällä. Pelkäsin koko matkan että varsa potkaisee kopin päädyssä olleen pleksisen ikkunan pois ja putoaa alas... Ihanaa. Hyvinkäällä tamma oli jo tosi kipeä, kuumetta melkein 40 astetta ja toivon että se selviäisi koska tiesin etten jaksaisi imettää varsaa pullosta ja keinoemon saaminen olisi epävarmaa. Jätettiin tamma ja varsa sinne ja lähdettiin kotiin, kun mitäpä meitä siellä tarvittiin muina kuin vastuksina.

Eläinlääkäri soitti 1½ tuntia myöhemmin että tammalta oli huuhdeltu 10 sankoa märkää kohdusta. Emä sai siitä eteenpäin huuhtelua tietyin välein ja ne olivat tehoseurannassa varsan kanssa. Varsasta otettiin verinäytteet varmuuden vuoksi, mutta se oli onneksi terve ja potra poika. Kaksikko vietti Hyvinkäällä yhteensä viikon ja sitten ne pääsivät kotiin :) Joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

Varsa sai nimekseen Tulikunkku osittain sen kynttilänliekkiä muistuttavan läsin takia, ja myös siksi että toivottiin siitä seuraavaa ravikuningasta ;)

Tulikunkku 3v talvella 2015
* * * * *


Siinä, viisi varsomistarinaa. Onnellisia ja vähän epäonnisempia, mutta kaikkiaan terveitä varsoja ja ilman suurempia ongelmia. Unohtumattomia elämyksiä jokainen :)

Seuraavassa osassa itketään ilosta, pelosta ja hämmästyksestä sekä yllätytään pahanpäiväisesti. Joten pysykäähän kanavalla! ;)

11 kommenttia

  1. Eiiiiikäää mitä söpistyksiä !! Tähän miljuunia sydänsilmäemojeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunaisia silmälaseja joka puolella! Varsat on ihania, harmi ettei tänä vuonna tule kuin yksi, mutta ensi vuonna jos kaikki menisi jees niin voisi toivoa useampaa! ^o^

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus! Odotan innolla seuraavaa osaa! :) Varsat on niin söpöjä :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Seuraava osa tulee varmaankin ensi kuussa, tai miten ehdin kirjoittamaan :) Varsat ovat kyllä niin mahottoman suloisia ja mikään ei ole ihanampaa kuin pussata niiden maidolta tuoksuvia silkinpehmeitä pikku turpia <3

      Poista
  3. Tämä oli hyvin kirjoitettu postaus. Mielenkiintoinen. Meinasin aamulla lukiessa töistä myöhästyä :)

    VastaaPoista
  4. Oli kyllä kiinnostava postaus ja supersuloisia varsoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tästä postauksesta on ollut iloa ja mielenkiintoa! ^_^

      Poista
  5. En tiedä huomasitko että kommentoin tuonne Birthright -blogiin, mutta jos et niin kehtaakko käyä vilkasemassa sieltä uusimmasta postauksesta mun kommentin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kommentoit tännekin, en olisi varmaan koskaan huomannutkaan kysymystäsi! Laitan sulle s-postia tänä iltana :)

      Poista
    2. Ei oo tullu perille jos oot kerinny lähettää :D

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.