sunnuntai 22. toukokuuta 2016

130. Kuolaimeton ihme



Pitkästä aikaa pääsin lauantaina taas Hontsan kanssa valmennukseen! Viime kerrasta on aikaa reippaasti yli puoli vuotta, joten ollakseni rehellinen on sanottava että vähän jännitti. Ei paljon, lähinnä vain että miten hevonen jaksaa tehdä hommia ja kuinka se suhtautuu vähän totisempaan työntekoon.

Hosu oli liikkunut koko viikon aika kehnosti, en ollut ehtinyt sitä paljoa liikuttelemaan. Torstaina se veti hirveää rallia tarhassa ja perjantaina ratsastin sillä puolisen tuntia illalla ihan vain tsekatakseni ettei sille ole noussut helikopteria päähän. Kiltisti se toinen oli. Perjantaina käytin sillä hackamorea pitkästä pitkästä aikaa, ja se oli ihan superhyvä sen kanssa! En ratsastanut kauan, vain askellajit läpi mutta tunne selkään oli tosi hyvä.



Lauantaina siis pakkasin aamulla hevoset ja kamat ja ajettiin Mikkeliin. Hontsalla menin hackamorella ja koulupenkillä, ah mikä ihana kidutusyhdistelmä kuskia ajatellen. Ehdin kävellä vähän aikaa ennenkuin aloitettiin hommat. Tehtiin vanhaa tuttua tehtävää, jossa haettiin ulkolapaa niinsanotusti keskelle hevosta, "shoulder-fore" jos englanninkielistä termiä ymmärtää joku paremmin. Hevosta asetetaan siis sisälle, taivutetaan, ja ajatellaan ulkolapaa kohti sisäohjaa. Avotaivutusmainen liike, mutta ei ihan avotaivutus.

Tätä samaa tehtiin kaikissa askellajeissa uralla, pitkillä sivuilla. Aiemmin tätä tehtävää tehdessä Hontsa on ollut haluton ja vaikea saada kuuntelemaan apuja. Askelten on oltava hitaita ja lyhyitä, jotta se voi ottaa lapaa sisäänpäin. Yleensä on mennyt harakoille pidäte, pohje, tai jokin muu hokkuspokkusvihje. Tällä kertaa saatiin käynnissä kivoja toistoja! Molempiin kierroksiin homma sujui aika hyvin, ja olen todella iloinen tästä! Suukin oli hiljaa, mikä kertoo että hevonen ei ainakaan jännittänyt kauheasti tehtävää vaan pysyi mukavuusalueella :)

Ravissa jatkettiin samaa, meille helpompi suunta oli oikea kierros. Sinne tuli oikein kivoja pätkiä, kun taas vasemmalle oli kauhea haku päällä... Kyllä siihenkin sitten lopuksi alkoi tulla onnistumisia kun tämä ratsastajankuvatus oli nopeampi avuissaan ja ymmärsi mitä piti tehdä milloinkin :D Laukassa yritettiin samaa, mutta se oli vähän haastavaa, etenkin vasemmalle. Oikealle saatiin sinne yksi ihan superpätkä! Vitsi, miten leija olo tuli siitä yhdestä onnistumisesta! Hontsa laukkasi muutenkin tosi hyvin, rytmikkäästi ja pehmeästi, ja Anna kehui ettei ole ikinä nähnyt siltä noin hyvää laukkaa! Ja olen samaa mieltä, se tarjosi nyt valtavan hyvää laukkaa, parasta ikinä.

Ja tällä kertaa palkokasvi meni sieraimeen vain pari kertaa! Eli yhtäkkiä pää ylös, vauhti seis ja vastaanhangoittelua. Yleensä ne pavut on menneet nenäonteloon viimeistään siinä vaiheessa kun puhutaan koulukiemuroiden tekemisestä :D

Tässä kuvassa on tosi kiva muoto, vaikka luotilinja karkaakin vähän taakse. Se on huolista kuitenkin ehkä pienin tällä hetkellä :)



Ja kaiken tämän mahdollisti hackamore. Aika uskomatonta, eikö? Hontsa on hackamoren kanssa rennompi, paremmin ratsastettavissa, ja sen fiilis on ihan erilainen. Se jännittää vielä tehtävien tekoa, jolloin se vähän saattaa narisuttaa hampaita, mutta ei lähellekään samassa mittakaavassa mitä se tekee kuolaimen kanssa. Nyt se hackiksen kanssa vain helposti hakeutuu todella alas, luotilinjan taakse ja koittaa sillain vähän paeta työntekoa, mutta saan sen hyvin nostettua sieltä. Nyt onkin tärkeää löytää sopiva työskentelymuoto ja vielä pitää se siinä, ettei se ole liian alhaalla :) Normaalikuolaimen kanssahan ongelma on ollut nimenomaan muodottomuus, eli pää ylhäällä, etenkin laukassa.


Nyt on tärkeintä saada lihaksia ja lisää voimaa, nimenomaan sinne selkään, ja hackamore on tähän vaiheeseen meille paras mahdollinen vaihtoehto. Tuohon turpaosaan pitää ostaa vielä kunnon karva, ja on yritettävä löytää suitset josta saa turpahihnan pois. Näistä Hosun suitsista sitä ei saa, ellei sitten teippaa noita lerpattamaan jääviä hihnoja kiinni kuolainhihnaan. Sen takia sillä siis on lisäksi tuo normaali turpis, ja ehkä tuo hackamore on aavistuksen vakaampi sen kanssa kuin ilman sitä? En tiedä, on kokeiltava mennä ilman :)

Videolta liian alas painumisen huomaa selvästi, kuin myös sen milloin muoto on hyvä. Videolta näkee muutenkin aika kivasti miten Hontsa liikkuu nyt, joten kannattaa tsekata se vaikka onkin viitisen minuuttia pitkä :)



Mutta fiilis tunnin jälkeen oli kyllä tosi hyvä, ja hevonenkin oli tyytyväinen. Harmittaa vaan että nyt vasta tajusin että hackamore on Hontsalle paras kuolain, 2½ vuoden jälkeen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Suunta on tästä toivon mukaan kuitenkin ylöspäin, ja ensi viikolla päästään tekemään jo vähän puomijuttuja Hosun kanssa! :)

Myöhemmin tulossa vielä Nitin valmennustunnista oma postaus, materiaalia on niin paljon ettei millään kehtaa tunkea sitä yhteen ja samaan pakettiin :)

Loppuun vielä kuva miten EI pidä mennä... :D 

2 kommenttia

  1. Moikka! Kannattaa nostaa hackamorea ihan reilulla kädellä ylöspäin, tuohon turpahihnan korkeuteen. Mukana lerpattavat nahkalipareet on pienempi huoli entä lähes sieraimilla roikkuvat hackamoret, etenkin, kun sulla on varsin pitkät varret noissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Pitää yrittää virittää noita ylemmäs, ovat nyt jo vikoissa rei'issä. Etsittävä siis pienemmät suitset ;) Hackiksista ei ole varhaisempaa kokemusta joten tämä neuvo tuli tosiaan tarpeeseen! :)

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.