keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

133. Yhden varsan periyttäjä

Taas kerran enemmän tällaista varsapostaus-meininkiä! Tällä kertaa aiheena periytyvyys. Vuoden 2015 joulukalenterissa olenkin jo selvittänyt suomenhevosen värejä ja samalla hieman värien periytyvyysasteista (pääset lukemaan sen postauksen klikkaamalla tästä) mutta nyt haluaisin keskittyä ihan ylipäätään hevosen perinnöllisyyden tarkasteluun ja etenkin siihen, mitä tarkoitetaan termillä "periyttäjä."

Olenko onnistuneen jalostuksen vai pelkän sattuman tulos?

Idea tähän postaukseen lähti siitä, kun näin eräässä orin mainoksessa mainostettavan sen "periyttävän hyvää luonnetta" jälkeläisillensä, joita oli tasan 1 kpl. Lisäpontta ajatukseni sai, kun näin tamman jolla oli yksi jälkeläinen, startti-ikäinen nelivuotias joka oli juossut ihan ok raviradoilla. Tätäkin tammaa nimitettiin "timantinkovaksi periyttäjäksi" tämän yhden varsan perusteella. Olen jo etukäteen pahoillani mikäli joku tunnistaa itsensä/hevosensa/tuttavansa/tai ylipäätään kyseiset henkilöt näiden sanojen takana. Ei tarvitse pahastua, sillä kerron tässä omaa mielipidettäni.

Aihe on erittäin laaja, joten älkää kivittäkö minua jos jätän mainitsematta joitakin asioita... En tahtoisi tehdä tästä mitään romaania kuitenkaan! :)


Kuitenkin, millainen hevonen on periyttäjä? Millaisesta hevosesta voidaan käyttää moista nimitystä?


Faktahan on se, että varsa saa aina puolet geeneistä isältä, puolet emältä. Geneettisesti siinä yhdistyy siis kaksi eri eläintä ja näiden sukulinjat. Ihminen yrittää luoda kahdella yksilöllä näitä paremman jälkeläisen. Todellisuuslinjoja on aina kaksi - on ne, joiden takana on rautaisa emälinja, ja on niitä, jotka syntyvät keskivertoemälinjasta ja hyvästä orista ja ovat itse superlahjakkaita. Jokainen toivoo saavansa talliinsa sen superlahjakkuuden, vaikka näitä yksilöitä syntyy harvoin, ei edes joka vuosi.

Hevonen on periyttäjä jos useampi sen varsa on;
1. Kantakirjattu
2. Saavuttanut kilparadoilla hienoja tuloksia (vertaa: raviuralla juossut useamman kymmenen tuhatta rahaa hyvällä ajalla ja ratsupuolella kilpaillut kansallista)
3. Periyttänyt itse hyviä jälkeläisiä

Mitä niin hyvää minussa on, että sitä kannattaisi siirrättää jälkipolville? 

Paras periyttäjätamma on sellainen, jonka emälinja on täynnä periyttäjiä. Läheskään aina tämä ei ole mahdollista, sillä hyvästä emälinjasta olevia tammoja ei ihan noin vaan olekaan myytävänä. Hyvä periyttäjä voi myöskin olla tamma joka päästää oria hyvin läpi, eli orin vahvuuksilla pystyy hyvin korjaamaan tamman heikkouksia ja parantamaan sen vahvuuksia. Jos jokin luku on heitettävä, niin neljästä seitsemään varsaa tehneen tamman jäljen osaa jo aika hyvin tulkita, ja osa varsoista on ehtinyt jo kisaradoille saakka.

Oriiden kohdalla taasen on ajateltava subjektiivisemmin, sillä ori pystyy siittämään huomattavan määrän enemmän jälkeläisiä kuin tamma. Oriin jälkeläisissä on runsaammin vaihtelua, sillä tammat ovat kaikkea huonon ja hyvän väliltä. Oriin kohdalla onkin siis vielä vaikeampaa määritellä mitä se periyttää, sillä tammakanta on niin monenkirjava. Tammahevoselle kuitenkin etsitään aina sille sopivinta oria, ja jälkeläistä on asiallista verrata sekä emään että isään ja onko varsa lainkaan kummankaan oloinen.
Etenkin nuorista oriista on täysin joutavanpäiväistä mennä sanomaan yhtikäs mitään sen periyttäjänkyvyistä ennen kuin jälkeläisiä on useampia ja niitä on käytetty näyttelyissä ja osa on päässyt jo vähän hommiinkin. Vanhempia oriita taas voi hyvällä omallatunnolla jo mainostaakin periyttävän jotakin varsoillensa. Se on yksi periyttäjän ominaisuus, nimittäin. Jättää keskivertotammojen tai sitä huonompien kanssa keskivertoja tai hieman sitä parempia jälkeläisiä.

Mitä tulee luonteen periytyvyyteen (en ala tässä menemään askellajien periytyvyyden puolelle lainkaan) niin on tieteellisesti todistettu että luonne on jossakin määrin periytyvä ominaisuus, esimerkiksi nöyryys on ainakin jossain määrin periytyvä (halu miellyttää ja sopeutua.) Varsalla on oma temperamenttinsa heti sen synnyttyä jota se noudattaa ja toteuttaa yhdessä itsesuojeluvaiston kanssa. Kuitenkin hevonen on samaan aikaan äärimmäisen oppivainen, sosiaalinen eläin, joten on täysin kohtuutonta sanoa tamman tai oriin periyttävän hyvää luonnetta jälkeläisillensä sillä myös varsan käsittely vaikuttaa paljon. Sen kokemukset ihmisestä heijastuvat suoraan varsan itseluottamukseen ja näin ollen myös käytökseen. Itsevarma varsa on yleensä utelias, rohkea ja helpompi käsitellä kuin hieman "ujompi" kanssasisarensa. Ja tähän vaikuttaa nimenomaan myös se syntyessä saatu perustemperamentti, onko varsa rohkea vai ujonpuoleinen. Temperamentin syntyyn ei vaikuta pätkänkään vertaa emän tahi isän geenit.
Tilanne on aivan sama jos kylvät kukansiemeniä maahan ja toivot saavasi komean perennapenkin, mutta todellisuudessa kukkapenkki kasvaakin voikukkaa ja rikkaruohoa. Aina ei voi valita, ja varsan temperamenttia ei voi valita.

Onko luonteeni periytynyttä, opittua vai onko se sittenkin omaa temperamenttiani?

Jalostus on aina sattuman kauppaa, joten yhden varsan periyttäjiä on mahdollista olla olemassa. Joskus kaikki planeetat ja tähdet ovat oikeassa asennossa ja kahdesta keskivertohevosesta syntyy jotakin superhienoa. Tammalla voi olla yksi tai kaksi kirkkaampaa jälkeläistä, joista loput ovat ihan "taviksia." Toisinaan tamman kaikki jälkeläiset ovat laadukkaita (emälinjan vaikutus ja orin läpipäästävyys vaikuttavimpina tekijöinä).
Ihminen valitsee parhaimman mahdollisen yhdistelmän ja toivoo sormet ristissä, sattuma sitten päättää lopun ;)



Tällaista tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte tästä tekstistä :) Tästä jalostusasiasta voisi turista enemmänkin taas jossain vaiheessa, mutta seuraavassa postauksessa palataan taas kerran ihan vaan normaaleihin treenikuulumisiin!


Huom. Kaikki ajatukset mitä tässä esitän ovat omiani. Pohjaan havaintoni hevosten suoritusten ja sukutaulujen tutkimiseen ja yhtäläisyyksien selvittämiseen sekä alan lehdissä olleisiin artikkeleihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.