lauantai 9. heinäkuuta 2016

138. Odottavan aika on todella pitkä

Radiohiljaisuus ohi. Töissähän minä olen ollut, ja vastoinkäymiset ovat haitanneet harrastusta. Ja työt. Hosulla ei ole voinut ratsastaa puuttuvan takakengän takia, ja Nitillä oli taas kerran jalassa haava mitä piti hoidella. Lisäksi pidin joka päivä kevyesti tunteja työpäivän päätteeksi, joten siinäpä se ratsastelun yrittäminen.

Rouva hevoseni on myöskin antanut voimallisia viitteitä jälkikasvun ulospulpahtamisesta. Yhtenä iltana olin aivan varma että se varsoo, kun punainen nainen ähki ja puhkui siihen malliin ja vilkuili vatsaansa. Mokomakin otus, kaura se siellä varmaan vaan uiskenteli suolistossa ja hän ruokaeuforiassaan sitten mennä öhisi. Harkitsen lähettäväni asiasta hänelle kirjallisen valituksen, sillä menetin lähestulkoon yöuneni.

Aika tuntuu pitkältä kun odottaa jotain tapahtuvaksi. Niin se kai tuntuu Petustakin, hevonen nimittäin vain seisoo pää pihaton nurkassa ja kuopii aina välillä. Sen verran mielenkiintoinen seinä, että sitä on mukava tuijotella 10-12 tuntia päivässä ja käydä välissä vähän hörppimässä virvokkeita ja vetämässä ruohoa hieman napanderiin. Luulen, että tammaeläimeni protestoi jalkapallon EM-kisoja. Tiedättehän, onhan seinän tuijottaminen mielenkiintoisempaa kuin jalkapallon katselu?



Nyt on kuitenkin tissit niissä mitoissa että kyllä kateellisten kelpaa huudella. Maitosuonetkin pullottavat jo. Maito on alkanut laskeutua keskuuteemme. Eli ei enää kauan... Ellei Petu sitten ole varsanpidätyksen maailmanmestari, mitä en yhtään ihmettelisi.

Olen nähnyt nyt unta ruunikosta orista ja mustasta orista. Mistä vetoa, että saan punarautiaan orin? Vaikka ruunikko tammahan siellä tilauksessa onkin. Toivon mukaan varsuli syntyisi jo ensi viikolla, niin pääsisi itse jo tästä piinasta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.