sunnuntai 23. lokakuuta 2016

152. Kylmä ja tuulinen tää pohjola on...

Ja kylmä ja tuulinen on ollut tämä minunkin postailutaukoni. Kuukausihan siinä vierähti ilman postingin postinkia, mutta eipä tuo asia ainakaan itseäni haittaa. Pahoittelen, jos teitä lukijoita se on jotenkin haitannut.

Mitään suurta taikka mullistavaa tässä ei ole ehtinyt tapahtumaan, elämä rullaa samoilla urillaan kuin aina ennenkin. Vapaa-aikaa kirjoitteluun ei ole oikein jäänyt ja sen vähän vapaa-ajan olen halunnut käyttää jotenkin muuten kuin blogin parissa. Aika on mennyt töissä käymiseen ja tuntien pitoon ja se vähäinen loppukin mun kaverin issikan ratsuttamiseen. Välillä on myös hyvä pitää pientä taukoa kirjoittelusta, sitten sitä intoa taas on :)

Kovin on hän tarkkana

Kävin tosiaan syyskuun lopussa Roomassa lomalla ja loma sujui mukavasti ja heppojakin loman aikana tuli nähtyä. Hienokuntoisia entisiä ravureita toimi kaupungilla ajelutushommissa. Harmitti kovasti vain heppojen jalkojen hyvinvointi mutta mitäpä tällainen yksi turisti on sanomaan näille herroille mitään. Kyytiin en mennyt koska halusin käyttää omia jalkojani.

Pomo on varttunut jo 3 kuukauden vanhaksi ja se on kauhean takakorkea! Lisäksi se on alkanut pelleilemään taluttaessa, sen kanssa saa olla jo melko tarkkana ettei herra pääse ruhjomaan päälle. Onneksi se hoksaa asiat aika nopeasti eikä yleensä tarvitsekaan komentaa kuin pari kertaa niin homma on selviö :) Pitäisi ottaa siitä uusia, hyviä kuvia nyt kun on vielä kivoja ilmoja...

Uljas roomalainen kärrihefoinen

Oma uljas tuleva ratsuhefoinen

Nitan kanssa ollaan myös otettu askel eteenpäin ainakin mitä tulee sopimusehtojen kohtaan "isot hefoset käyttäytyvät arwollensa sopiwasti ja nuhteettomasti wieraissa paikoissa." Tämä siis viittaa siihen että käytiin lapsen kanssa ensimmäistä kertaa maneesilla ilman apukäsiä! Niti meni hienosti koppiin ja purkautui sieltä myös todella fiksusti. Ilo on käydä tuollaisen fiksun ja rauhallisen 4-vuotiaan kanssa maailmalla :)

Tai niin luulin...

Juoksutin Nitaa toissapäivänä liinassa. Meinasin kuvatakin mutta en pystynyt kun neiti oli vähän jotenkin into pinkeänä ja se lähti vinkuen ja pukitellen ympyrältä huisan hemmettiin. Vauhtia oli enemmän kuin pienessä pitäjässä... Loppukäynnit käytiin mutsin luona jossa oli KANOJA. Herramunjee siitä meinasi tulla show koska KANAT juoksevat ja ne pitävät ÄÄNIÄ. Nitan sisäinen kana nosti päätään ja jouduin viemään sen talon taakse ettei se nähnyt tipusia. Selvästi äidin vikaa siinä, sillä Petu pelkää talitiaisia...
(sen sijaan traktorit, mönkijät, hävittäjät tai vierestä ajava latukone eivät aiheuta minkäännäköistä tarvetta reagoida...)

Issikka on edistynyt hyvin ja se on vielä toisen kuukauden meillä ja lähtee sitten kotiin. Voin kirjoittaa tarkemmin sen kouluttamisesta jos intoa riittää lukea?

Taustalla kotkotusta pääkopassa aiheuttanut KANAparvi

Täysin huomaamattomasti syötiin lehdet tuosta kasvista


Arvonnan tulokset tulevat ensi viikolla. Kamera on yhteistyökyvytön joten kuvaan videon puhelimella ellei mun veli osaa tehdä taikoja kameralle. Katsotaan.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu! Kohta se talvi tulee... :)

2 kommenttia

  1. Voihan kanat... Yksi hyvin tuntemani suokki kans on ihan supervarma kaikkien kulkuneuvojen kanssa, myös huutavat lapset, koirat ja kissat on piece of cake, mutta hiljainen loikkiva kani onkin hirveä peto, huoh.
    Kirjoittele ihmeessä issikasta, yksi issikkafani ilmottautuu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne pupujussit vaan niin verenhimoisia otuksia että onhan sitä syytä varoa! :D Koskaan tiedä jos se olisikin susi pupun asussa! :D

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.