lauantai 12. marraskuuta 2016

157. Jos pellolle sä haluat mennä nyt....



...Niin takuulla yllätyt!


Tai eihän se mikään yllätys ollut että reimaneitoni 4v saattaapi olla into pinkeänä menossa kun ei olla muutamaan päivään radalla pyöritty. Ja pellolle. Minä. Ja Nita. Oumai.


Muistan kyllä viimetalvisen peltoiluyrityksen... Oli tulossa vähän hämärää, olin neitosella ratsastanut ensin kentällä ja menin pellolle ajatuksena vähän kahluuttaa sitä hangessa, voimaa pyllyyn ja mitäkaikkea. Juuu... Hefoinen oli niin virtaisa että ei siitä kahlaamisesta tullut juuri mitään ja se yritti karistaa minua selästä kahden kierroksen aikana niin tarmokkaasti että palasin kentälle.

Tästä vahingosta en yhtään viisastunut, joten tottakai satuloin rohkean ja viisaan tyttöseni ja pienen kentällä käynnissä väännön jälkeen suuntasin - pellolle. Ratsastajalla taitaa olla päässä vikaa...

Nita oli ravissa tosi tarmokas ja eteni aika hienosti, mutta tooosi tosi tarkkana sai olla että se pysyi keskittyneenä. Koko ajan oli semmonen fiilis että vähän jos päästää niin hevonen lähtee kuin nato-ohjus johonkin suuntaan. Hirveän väärässä en ollut, koska asetin sitä vähän vasemmalle ja pyysin jalalla taipumaan niin neiti oletti että tämähän oli laukka-apu ja koitti singahtaa siitä eteenpäin... Onneksi olin (kerrankin) valpas ja yritykseksi jäi :P




Laukkaa otin aika vähän juuri tämän pirteyden takia. Nostot sujuivat ihan hyvin ja ajattelin että tämähän alkaa sujua joten annoin Nitan laukata vähän pidemmän pätkän, en antanut mennä lujaa vaan ihan normaalia harjoituslaukkaa. Koko ajan tein puolipidätteitä ja istuin tukevasti takanojassa ja luulin hetken verran että jeeee, tämähän alkaa kulkemaan kivasti mutta... Siinä saakelin hetkessä otus pukitti ja on vain yksinomaan rahapussiani kiittäminen Freejumpeista ja uudesta nahkeapintaisesta satulasta koska pysyin kyydissä vallan mitään ongelmia!

Tätä puksuilua esiintyi tämänkin episodin jälkeen, onneksi pienempiä mitä tuo ensimmäinen. Ihmettelen edelleen miten pysyin niissä kyydissä koska rodearatsastaja en todellakaan ole. Ihmeiden aika ei ole ohi?

Pukelipuu!

Loppuviimein peltoilut menivät siis hyvin, mitä nyt pientä hikeentymistä laukassa oli havaittavissa ;) Toivon mukaan päästään talvella harrastamaan tätä useamminkin niin jospa Niti tottuisi ja lopettaisi pukittelun pellolla! Sitä on ainakin hyvä toivoa. Sen laukka oli nimittäin jotain niin ihanan tuntuista että himottaa päästä laukkaamaan sillä lisää :D


Kuvista kiittäkäämme isukkia joka oli samalla vahtimassa etten halkaise päätäni yrityksessä peltoilla turvallisesti... Eikun :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.