torstai 24. marraskuuta 2016

159. Kouluvalmennus

Vallan kameli

Tylsääkin tylsempi otsikko mutta se kertonee kaikista selvimmin eilisen meiningistä. Pitkästä aikaa pääsin valmennukseen kun sain aikataulut sopimaan ja aamulla heräsin pirteänä ja kävin ridaamassa kaverin hevosen ja sitten pakkasin kotona oman hepotin ja kurvailtiin Mikkeliin.

Opena toimi tällä kertaa Salla jonka tunneilla en ole ikinä ennen käynyt mutta paljon positiivista olen kyllä päässyt kuulemaan. Olikin huippua päästä vähän eri opettajan silmän alle! Omasta mielestäni on erittäin tärkeää että on joku joka katsoo ratsukkoa säännöllisesti, niinsanottu kotivalmentaja. Mutta on tärkeää käydä välillä myös muiden tunneilla koska toinen ihminen voi selittää jonkin asian sillä tavalla että se avautuukin paljon paremmin. Tekniikoita ja tapoja opettaa on siis erilaisia, aivan kuten on meitä oppijoitakin!


Tehtiin tunnilla ihan tuttua salmiakkikuviota mitä ollaan tehty tosi paljon Annankin tunneilla mutta Sallan kanssa homman pääpointti oli vähän erilainen. Annan tunnilla kuvio on tehty yleensä niin, että otetaan puolipidäte ulko-ohjasta, ratsastetaan sisäpohje läpi ennen käännöstä, asetetaan sisään jos mahdollista ja sitten käännetään ulkopohkeella. Sallan kanssa homma tehtiin aivan toisella tavalla - sisäpohje ratsasti ensinnäkin takajalkoja koko ajan ja hevonen käännettiin kohti seuraavaa pistettä yksinkertaisesti nostamalla sisäohjaa hieman ylöspäin jolloin ratsastaja näkee sierainkaarta noin kahden sekunnin ajan.




Vaikka tehtävä oli tuttu niin silti se aiheutti huomattavia hankaluuksia :D Vasen kierros oli vielä hyvä, se on meille molemmille Nitan kanssa niin paljon helpompi! Siinä suunnassa oli helpompaa katsoa seuraavaa pistettä ja nostaa pelkkää rannetta (ei hartiaa tai koko kättä, kuten minä tein toistuvasti) ja saada sisätakajalka alle. Välillä Nita nosti päätä jolloin minunkin piti nostaa käsiä jotta tuntuma seuraa hevosen päätä eikä hevonen opi pakenemaan tuntumaa nostamalla nokkaansa. Uutta tietoa! Vasempaan suuntaan ravikin sujui tosi tosi kivasti, siinä Nita alkoi kunnolla vertymään ja sieltä rupesi löytymään hyvä, pehmeä tuntuma ja hyvä tasapaino ja tahti.

No sitten se oikea kierros taas... Se oli kauhean vaikea molemmille! En meinannut ensinnäkään hahmottaa yhtään omia raajoja, se oli ensimmäinen hankaluus. Toisena se, että Nita mielellään asettui sisäänpäin, karkasi ulkolavasta ja työnsi peffaa sisään. Huh. Tätä ongelmaa lähdettiin korjaamaan ihan niin että vain käännöskohdissa, kahden sekunnin ajan, asetin sitä sisään sisäkäsi korkeammalla. Muuten sain pitää ulkokäden korkeammalla ja tehdä pieniä pidätteitä että kaula ja pää suoristuivat ja Nita ottaisi tuntumaa vasempaan ohjaan. Oikea pohje oli piitkänä ja ratsasti joka askeleella sisätakajalkaa astumaan pitkälle alle. Samalla sen tehtävänä oli pitää peffa kurissa ettei se työnny sisään.

Vitsi miten vaikeaa tuo oli! Käynnissä Nita pääsi luikertamaan enemmän mutta ravissa se tuntui välillä katoavan aivan kokonaan apujen välistä. Äääh! Mutta pakko myöntää, sieltä alkoi toistojen myötä tulemaan ihan ok pätkiäkin! Ehdottomasti meidän supervaikea suunta... Oikeaankin kierrokseen löytyi ihan paikka paikoin kivaa tasapainoa ja suoruutta.





Sitten otettiin laukkaa. Pienennettiin ensin ravissa ympyrältä voltille, aseteltiin pari kertaa sisään, suurennettiin hieman volttia ja nostettiin laukka. Laukassa suurennettiin ympyrälle ja sitten pienennettiin ihan vähän, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja aloitettiin uudestaan pienennys. Vasemmalle pienennys oli helppoa, yllätys. Myös suurentaminen oli iisiä ja Nita teki ihan kivan noston, mutta... Hiivatin satula! Tai oikeastaan, hiivatin nokkelo hevonen! Satula nimittäin lähti laukatessa AIVAN oikealle kyljelle ja melkein putosin kyydistä! En itse painanut jalalla satulaa mitenkään ulos vaan päin vastoin istuin tarkoituksella paino hieman enemmän sisällä. Ehei, penkki valui ja minä sen mukana.

Onneksi en pudonnut! Salla sanoi että hevonen varmaan kiertää vartaloa sen verran laukassa että se vetää satulan oikealle. Lisäksi vasemmassa kierroksessa oikea takajalka on laukan ykkösjalka, joten ei ihme että kiertoa tulee (oikea takanen on heikko, vasen vahvempi). Nita on oppinut kiertämään kroppaansa aina vaan enemmän ja enemmän koska satulat kallistuvat ulos ja hevonen on pakko pysäyttää että satulan saa edes jotenkin kohdilleen. Oi voi... Noidankehä :D

Saatiin kuitenkin ihan kiva pätkä vasenta laukkaa sen jälkeen kun pidin ulkopohkeen supertakana ja sisäpohkeen vastaavasti superpitkänä, silloin satula ei niin pahasti kipannut ulos. Oikeaan kierrokseen tätä ongelmaa ei ollut kuten arvata saattaa ja viimeinen kolmesta kerrasta oli se kaikista paras. Nita teki tosi kivan noston, ihan oikeasti se nosti eikä mitenkään vaan hönäissyt itseään laukkaan. Hyvä tyty <3


Vasen laukka ja oikealle valuva satula... :D 


Pääpiirteittäin tunti meni siis tosi kivasti ja paljon tuli uutta opittua! Ehdottomasti menen jatkossakin Sallan tunneille jos vain rahatilanne sen sallii ja aikataulut osuvat yksiin molempien osalta :) Pakko päästä käymään tunneilla jos mielii kehittyä! Kylmä fakta, mutta senhän me kaikki tiesimmekin ;)

Kuvista vastasi taas kerran iskä, joten laatu on vähän sen mukainen, haha! No kunhan jotain kuvia on niin se riittää!

1 kommentti

  1. Ihastuin tähän blogiin ihan täysin! Sait ehdottomasti uuden lukijan :)

    suomitytonmatkassa.blogspot.fi

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.