lauantai 10. joulukuuta 2016

Luukku #10 - Kymmenen varsomistarinaa, osa 2

Iloa ja onnenkyyneleitä, keskikesän ihmeitä, raskaita öitä ja vaikeitakin hetkiä. Suuria ihmetyksiä, hämmästyksiä, kiljahduksia ja tiirailua. Semmoisia ne ovat olleet näin todella lyhyesti tiivistettynä ne kaikki kymmenen varsomista mitä olen päässyt todistamaan. 

Tässä postauksessa esittelen aikajärjestyksessä jokaisen kasvatin ja mitä kaikkea ennen niiden syntymää tuli tehtyä - jos tuli. Valvottiinko numeron kuusi kohdalla paljon vai vähän? Miten varsominen onnistui kolmosen kohdalla? Entä miten kävi numeron kahdeksan kanssa? Nythän se selviää!

* * * * *


Kuudes kasvatti

Kuudes - 2013, Levälän Spellheart (synt. 30.6.2013)

Spellheart eli Hinni sai kunnian olla kuudes kasvattini ja ensimmäinen ponivarsa! Hinnin emä Malla astutettiin welsh mountain-orilla joka oli yhteisomistuksessa mun ja kaverini kanssa. Astuminen meni ihan hyvin, mitä nyt Hessu-orilla oli ihan oma tyylinsä tämäkin asia suorittaa... Enpä koskaan tätä ennen ollut nähnyt että ori seisoo yhdellä jalalla astuessaan, mutta kerta se oli ensimmäinenkin :D

Mallan tiineys meni tosi hyvin ja se rauhoittui sopivasti. Se oli nimittäin aika arka ja helposti säikkyvä yksilö, jolle ratsastaessa mm. pidätteet olivat vaikeita hyväksyä. Tiineys kuitenkin rauhoitti sitä mukavasti! Loppuajasta maha oli jo tosi iso, hyvä että poni mahtui tallinovista sisään!

Noin viikkoa ennen varsomista Malla teki tissit ja alkoi valmistautumaan varsomiseen. Pari kertaa taisin ehtiä sitä käydä öisin katsomassa tallissa ennen kuin varsa syntyi. Keskellä päivää tarhaan, tottakai... Me oltiin just tultu heinäpellolta iskän kanssa ja menin jo sisälle että ottaisin syömistä. Iskäkin kävi syömässä ja lähti sitten tallille ja samassa hetkessä äijä tulee juoksujalkaa takaisin ja sanoo että Malla teki just varsan. Olihan se hassua sinänsä, koska ennen syömistä oltiin käyty viemässä päiväheinät hevosille ja ei se silloin vielä merkkejä näyttänyt :D Ja maksimissaan 20 minuuttia oltiin sisällä! Eli nopeasti ne sitten sen varsan tekevät kun ovat tehdäkseen ;)

Hinni oli tosi reipas heti ensihetkistä alkaen ja Malla oli ihan superemä, niin huolehtivainen! Hinttura oli tosi vilkas varsa kyllä, ja ihan supersöpö kun se sattui olemaan rautiaankirjava! Tiedä en mistä tammavarsa tuittuisan luonteensa meni perimään, sillä molemmat vanhemmat olivat kilttejä, jopa hieman arkoja mutta ehdottoman ystävällisiä.

Spellheart-nimi tuli varsan kauniista väristä, ajattelin nätin nimen sopivan nätille varsalle :)


* * * * *

Seitsemäs kasvatti

Seitsemäs - 2014, Levälän Untuva (synt. 30.4.2014)

Tämänkin varsan pohjatarina on varsin mielenkiintoinen :D Unskin emä Sara oli tosiaan vasta kolmevuotias kun se astutettiin. Päätöksen takana oli ihan suoraan sanottuna sen vittumainen luonne ja ajattelin sen tasoittuvan kun saa yhden varsan tehdä. Tamma oli kiima-aikoina niin äkäinen ettei antanut kunnolla harjata kupeita ja tarhaan mennessä saattoi vain lähteä rynnistykseen päälle. Ajattelin siis että on fiksu veto teettää varsa ja toivoa että tamma siitä tasoittuisi...

Oriksi valitsin Virolahdella vaikuttavan voikon Preussin ja sinnehän tamma kiikutettiin toukokuisena iltana. Sara oli siellä noin viikon verran kunnes haettiin takaisin ja ultra oli 20 päivää myöhemmin. Eläinlääkäri ultrasi kotona ja antoi Saralle liikaa rauhoittavaa jolloin Sarppi päätti mennä pitkälleen... Että siinäpä ultraile sitten! Tamma ultrattiin tyhjäksi ja se vietiin vielä myöhemmin kesällä, elo-syyskuuksi tuttavan luokse Hausjärvelle toiselle orille. Siitä reissusta saatiin positiivinen ultra.

Tosin... Huolestuin kun huhtikuussa tamma näytti aivan järkyttävän lihavalta ja pelkäsin että sillä on kaksoistiineys tai että se varsoo ennenaikaisesti. Olin oikeasti paniikissa kun tissit alkoivat turpoamaan ja erittämään nestettä ja tamma makoili niin paljon. Oli kuitenkin aika kylmä huhtikuu! No, lopulta aloin laskemaan yhteen yksi plus yksi eli... Sara oli pakosti tullut kantavaksi toukokuun reissusta koska muuten se ei olisi niin lihava ja selvästi varsaa ulos pullauttamassa. Uh-huh...

Ei siinä. Huhtikuun viimeinen ilta oli kylmä ja lopetin kokouksen kun lähdin tallille. Iskä tuli heti sanomaan että Sara ei ollut kävellyt enää kunnolla karsinaan joten osattiin varautua varsomiseen. Synnytys etenikin todella nopeasti siitä hetkestä alkaen kun tamma saatiin karsinaan, vedet menivät ihan parissa minuutissa ja siitä alkoikin urakka...

Varsa oli niin suuri ettei ensikertalainen saanut sitä kunnolla tehtyä. Varsa jäi päästään jumiin synnytyskanavaan ja emä ei jaksanut työntää sitä ulos. Me ei jaksettu iskän kanssa vetää. Soitin rehellisesti sanottuna jokaikisen kylän miehen läpi että tulisi edes joku auttamaan vetämisessä mutta kaikki olivat, yllätys yllätys, vapun vietossa... Ei siis auttanut muu kuin pinnistellä ja ponnistella ja toivoa että ehdittäisiin vetää varsa ulos ennen kuin se kuolisi synnytyskanavaan. Eläinlääkärille soittamista harkittiin mutta todettiin että sen saapumisessa menee pahimmassa tapauksessa aikaa tunteja joten on syytä toimia itse ripeästi.

Koska mulla oli pienemmät kädet niin vetelin niihin rasvaa ja työnsin kädet hevosen sisälle niin hyvin kuin pystyin ja yritin vetää varsaa vähän syvemmältä kun iskä veti jaloista. Homma ei kuitenkaan tepsinyt kun nuo varsat tuppaavat olemaan liukkaan kalvon peitossa... Lopulta me vedettiin varsaa molemmat jaloista ja muistan hämärästi kironneeni helkutin paljon ja huutaneeni emätammalle että "me ei perkele tätä kesken jätetä että mehän tämä varsa täältä synnytetään!"

Ja niin me synnytettiinkin. Hilkulle se meni, 25 minuutin painin jälkeen varsa saatiin ulos mutta se oli hyvin apaattinen eikä liikkunut. Pelkäsin että se ehti tukehtua synnytyskanavaan mutta sitten onneksi se alkoi vetämään henkeä ja kauhealla kiireellä autettiin kalvot pois ja alettiin kuivaamaan varsaa. Sara oli synnytyksestä niin loppu että se vain makasi puoli tuntia paikoillaan hiestä märkänä. Mutta varsa oli maailmassa ja kaikki hyvin!

Yö oli kuitenkin kylmä eikä varsa, Unskiksi ristitty, jaksanut nousta kunnolla seisomaan kylmyyden takia vaikka sillä oli villapaita ja pieni loimi päällä. Vaihdettiin ne sitten isosta varsomiskarsinasta lämpimään talliin toisen hevosen paikalle ja varsa piristyi huomattavasti kun pääsi lämpimään makoilemaan.


Untuva-nimeen idea tuli kaverilta. Se sopi myös hyvin tähtipäiselle, kauniille orivarsalle jonka elämän alku oli hiuskarvan varassa. Mitäs jos kukaan ei olisikaan ollut paikalla..? Onneksi se mahdollisuus saakin jäädä pimentoon!

Unski II-palk näyttelyssä syksyllä 2015

* * * * *

Kahdeksas kasvatti

Kahdeksas - 2014, Levälän Afrodite (synt. 5.7.2014)

Kesä 2014 oli oikea erikoisten varsomisten kesä! Tämä tarina onkin sellainen mikä levisi varsin laajalle hevosihmisten keskuudessa, oletkohan sinä kuullut?

Tarina alkaa niin että olin luvannut Saran kasvattajalle että hän saa teettää Saralla varsan. Maksuna tästä riemusta sain mustan tamman Hurman joka tuli meille samalla reissulla kun kasvattaja haki Saran luokseen astutettavaksi. Hurmis oli kiltti mutta todella arka, laumassa kasvanut tamma jonka olin meinannut ostaa jo vuotta aiemmin. Ajatus kuitenkin kariutui mutta jotenkin kohtalo pisti näppinsä peliin joten tamma siirtyi omistukseeni.

Hurma oli varsin tukevassa kunnossa meille tullessaan vaikka kasvattajan kertoman mukaan se olisi 2 viikkoa aiemmin synnyttänyt kuolleen mustan varsan. Tamman piti siis tulla kiimaan ja minulla oli ajatuksena astuttaa se Hempalla. Mutta tamma oli niin läski... Iskäkin sanoi että se on ihan tiineen näköinen. Tissejä ei kuitenkaan ollut yhtään joten uskoimme että tamma tosiaan on vain hitokseen lihava, laitumella paisunut pallo.

Tamma sai kuitenkin utaretulehduksen, sen utareet turposivat ja nisistä tuli ruskeaa töhkää. Eläinlääkärin kanssa tutkittiin ja päätettiin alkaa antamaan sulfakuuria. Seuraavana päivänä meillä oli valmennukset tässä kotosalla ja no, kuinkas sitten kävikään... Hurma varsoi pellolle pienen ruunivoikon tammavarsan!

Hurman kasvattaja oli vain ehtinyt ilmoittamaan Hippokseen että tamma on jo varsonut, joten siitä seurasi kauhea puhelinralli Hippoksen kanssa että kyllä, sama tamma varsoi lähes 3 viikkoa myöhemmin uudestaan, kyllä, tämä varsa on elävä ja pirtsakka neiti. Tunnistajakin soitteli mulle ja kyseli miten tämä on mahdollista. No kun en minä tiedä!
Tai ehkä tiedänkin. Luultavasti kasvattajan luona toinen tamma oli varsonut ennenaikaisesti ja hän oli olettanut että varsa on Hurman. Sain siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla :P

Tammavarsa sai nimekseen Afrodite kauneuden jumalattaren mukaan, olihan kyseessä kuitenkin harvinainen tummanruunivoikko suomenhevonen.

Kuva / Ella Tuokko

* * * * *

Yhdeksäs kasvatti

Yhdeksäs - 2015, Levälän Glint of Magic (synt. 1.6.2015)

Sitten vuorossa taas kerran Mallan ihana ponivarsa! Malla kävi Saran kanssa astutettavana ja vielä tähänkään päivään mennessä ei ole selvinnyt että mistä orista tamma mahtoi tulla kantavaksi... Vähän mystiikkaa siis :D Isäorin ulkonäön kyllä tiesin, se oli ruunivoikonkirjava herasilmä, komistus! Hippos ei valitettavasti osannut auttaa eikä myöskään kaveri joka tamman astutettavaksi vei (tai onhan sekin mahdollista ettei mulle haluttu kertoa ihan kaikkea?)

Joka tapauksessa Mallan kantoaika meni tosi hienosti ja taas kerran mamma näytti merkit nätisti. Viikkoa ennen kasvoivat tisut ja nyt toisen varsan kohdalla osasi lukea tammaakin paremmin. Merkit olivat tosi hienoja ja selviä, tuli vahatipat ja kaikki, joten oli helppoa ajoittaa itsensäkin siihen yöhön kun piti valvoa :)

Tintti syntyi maailmaan aamulla kuuden maissa ja aivan ihana, ihana varsa kerrassaan! Nimi taas, Glint of Magic, oli esine eräässä pelissä mitä pelasin ja se tarkoittaa taian kimallusta. Mallan edeltävä varsa oli Spellheart, loitsusydän joten samalla teemalla jatkettiin. Ja olihan varsa kaunis ja hienosti liikkuva, sille oikein sopiva nimi!

Vauhtimato huhtikuussa
* * * * *




Kymmenes - 2015, Lakeuden Kajastus (synt. 4.6.2015)

Saran tilausvarsa joka syntyi meillä. Sara meni kasvattajalleen astutettavaksi ja palasi sitten Unskin kanssa reilun kuukauden päästä. Laskettu aika olisi ollut hieman myöhemmin kesäkuussa mutta Mallan varsomisesta intoutuneena Sara otti ja teki varsan ihan itte. Minkäännäköisiä merkkejä varsomisesta ei tullut, tissit olivat vähän kasvaneet ja perä löystynyt mutta ei vahatippoja, ei mitään. Aamulla talliin mennessä karsinasta löytyi tumma orivarsa.

Kasvattaja nimesi varsan, joten nimen syntyhistoria ei tarkemmin tiedossa.

Terho syksyllä 2015

* * * * *



Että tällaisia tarinoita! Mikä näistä oli suosikkisi? Entä mikä on ollut kaikista varsomistarinoista se oma lemppari? Voit lukea ensimmäisen osan täältä!
Yhdestoista kasvatti ja samalla kymmenes omakasvattihan on täällä blogissa seikkaileva Pomo jos joku ei sitä muistanut tai tiennyt :)

2 kommenttia

  1. Olipa jännä tapaus tuo kahdeksas varsa! Näitä oli tosi kiva lukea, tätyy käydä lukemassa varmaan eka osakin... :)

    VastaaPoista
  2. Ihania tarinoita kaikki, niin tässä kuin edellisessäkin osassa! :')

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.