tiistai 6. joulukuuta 2016

Luukku #6 - Tulevaisuus synkkä, nykyhetki kauaskantoinen

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tämän luukun teemana ovat suomenhevoset! Viime vuonna hifisteltiin kyynel silmässä vanhoja hevosloitsuja ja sota-aikaa joten tässä postauksessa pureudutaan tulevaisuudennäkymiin ja tämänhetkiseen tilanteeseen jossa suomenhevonen on päänäyttämöllä.



Alustukseksi; kuinka moni teistä kasvattaa suomenhevosia? Ei varmaan kovinkaan moni, tai mistä minä tiedän! Entä kuinka moni on kiinnostunut kasvattamisesta ja seuraa kasvatusuutisia meiltä ja maailmalta? Varmaan vähän useampi. Itse olen perehtynyt suomenhevosten sukulinjoihin ja opettelen koko ajan lisää etsiessäni yhdistelmiä mitkä voisivat toimia omille tammoilleni ja niin edelleen.

Kasvatuksesta kiinnostuneet ovat varmaankin tietoisia siitä miten astutukset vähenevät vuosi vuodelta joka rodussa. Taantuma on tarrautunut tiukasti osaksi myös hevostaloutta ja tammoja astutetaan vähemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna astutuksia oli ilahduttava määrä ja suomenhevosiakin innostuttiin astuttamaan hieman edellisvuotta enemmän.


Haluaisin kuitenkin tässä postauksessa kertoa ajatuksiani suomenhevosen tulevaisuutta kohtaan sekä miettiä miten jalostuksella, markkinoinnilla ja koulutuksella suomenhevonen voitaisiin rotuna nostaa korkeammalle jalustalle.



Aloitetaan jalostuksesta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan 1000 mahdollisesti lisääntyvää naarasta on uhanalaisuuden määre. Taantuma näkyy suoraan astutustilastoissa ja kun vielä 2010 varsoja syntyi reilu 1400 vuoteen on se määrä pudonnut nyt tuhannen rajapintaan. Tilanne ei ole vielä onneksi niin paha kuin 70-luvulla jolloin Suomi teollistui ja hevosesta tuli hyödytön - huonoin varsavuosi on tuonut tullessaan vain 587 hevosta. Hevosen viihdekäytön (lue: raviurheilun) vakiinnuttaessa asemaansa myös syntyvien varsojen määrä nousi. Raviurheilu olikin suomenhevosen pelastava tekijä - ilman sitä meillä tuskin olisi suomenhevosta siinä monimuotoisuudessa kuin mitä se tänä päivänä on.

Raviurheiluun tuotettiin paljon hevosia mutta niistä ei kaikista tullut ravuria. Osa siirtyi jo varhaisessa vaiheessa ratsun vähemmän arvostettuun kastiin. Sellaisia hevosia kuin Pilven Poika (Ukko-Veto - Erilo - Pujo), Nysteri (Vieteri - Uskoton - Loistu) ja Jaime (Kelmi - Apeli - Uskoton) on syntynyt ravihevosjalostuksen niinsanottuna oheistuotteena. Tottakai jo tuolloin on ollut ajatusta ratsujalostuksesta mutta pääpointti tulee tässä: kaikkien näiden hevosten sukutaulusta löytyy ravihevosia. Vieläpä sellaisia legendoja kuin Erilo, Eri-Aaroni, Vieteri. Kuulostaako tutulta?

Pilven Poika

Mutta raviurheilu voi myös olla suomenhevosen tulevaisuuden kompastinkivi yhtenä muiden ohessa. Paljon se on rodulle antanut mutta paljon se on myös jo aiheuttanut vahinkoa.
Puhutaan hetki erisukuisuudesta. Mitä se on? Erisukuinen suomenhevonen on hevonen jolla ei ole sukutaulussaan lainkaan neljää suurta valtaoria; Vieteriä, Suikkua, Vokkeria tai Hilua. "Helpostihan noita löytyy!" -taisit juuri ajatella. Väärin. Tarkastele mitä tahansa 2000-luvulla syntyneen hevosen sukutaulua ja joudut toteamaan että enemmän tai vähemmän kaikilla esiintyy näitä neljää suurta nimeä.

Juuri tämä fakta tekee suomenhevosen tilanteen katastrofaaliseksi. Suvut kapenevat koko ajan raviurheilun maksimoinnin kustannuksella. Varhaisnopeutta, kestävyyttä, sujuvaa ravia tavoitellessa unohdetaan helposti katsoa kymmenien vuosien päähän. Vahinko on jo tapahtunut, mutta aivan vielä ei ole myöhäistä korjata sitä. Meidän ei tarvitse kuin vilkaista Norjaan jossa on harjoitettu norjalaisen kylmäverisen ravijalostusta varsin nopealla tammakierrolla (eli tammat siirtyvät jo nuorena siitokseen, ehtivät jättämään enemmän jälkeläisiä jne). Norjassa tilanne on jo aivan päälaellaan. Siellä ei ole kuin enää yksi vähäpätöinen suku jossa ei ole kolmen valtaorin verta. Tämä vähäpätöinen suku ei tuota juoksijahevosia, joten on loogista ettei kyseisiä hevosia haluta käyttää jalostukseen. Norjassa tilanne on jo karannut käsistä ja pian se on sitä Suomessakin.

Sukusiitosprosentti voi olla korkea mutta yksin se ei vielä merkitse mitään. Samojen nimien kertautuminen sukutaulussa ja useammassa polvessa on se, mistä pitäisi olla huolissaan.

Sukusiitosasteen lisääntyminen tarkoittaa sitä että perinnöllisten sairauksien määrä nousee ja lopulta rotu ajautuu omaan sukupuuttoonsa ellei kantakirjaa ennen tätä vaihetta avattaisi samantyyppisille hevosille joiden veren avulla rotua voitaisiin tekohengittää. Suomenhevosen tapauksessa hyvin tähän käyttötarkoitukseen voisi sopia pohjoisruotsinhevonen, eestinhevonen tai haflinger, kaikki hyvin samantyyppisiä hevosia kuin suomenhevonen.

Erisukuisten oriiden ja tammojen kantakirjauksen helpottaminen olisi yksi keino saada erisukuisempia hevosia jalostukseen. Onneksi vielä tähän asti oriita on voinut käyttää jalostukseen myös ilman kantakirjausta jos ei ole siis halunnut rekisteröidä varsaa raviurheiluun sopivaksi. Joku tosin oli joskus heittänyt fb:n palstalla että kaikkien kirjaamattomien oriiden ja tammojen käyttö tulisi kieltää. Se nyt viimeistään syöksisi rodun tuhoonsa...

Kuva / Iina Makkonen - poukaman.net


Erisukuisuudesta riittäisi juttua enemmänkin, mutta tässä nyt hieman avausta jalostukselliseen tilanteeseen. Onneksi valveutuneita kasvattajia vielä löytyy jotka yrittävät vaalia erisukuisia suomenhevosia, seuraava askel olisikin saada Hippos reagoimaan asiaan myös jotenkin... Uusi jalostusohjesääntö ei ainakaan innosta erisukuisten omistajia tarjoamaan oriitaan kirjoille!


Seuraavat kaksi asiaa kulkevat melko tiiviisti käsi kädessä, nimittäin miten suomenhevosta saataisiin markkinoitua enemmän myös ulkomaille? Vastaus siihen löytyy koulutuksella. Muutamia suomenhevosia löytyy kyllä Euroopasta (Saksa, Ruotsi, jne) mutta mistään suurista populaatioista ei ole kyse, vain muutamista kymmenistä hevosista. Kuitenkin juuri ulkomailta voisi löytyä lisämarkkinoita, mutta niitä on myös Suomessa. Moni haluaisi omistaa suomenhevosen mutta lähellekään monella ei ole taitoa kouluttaa hevosta. Koulutetuille hevosille olisi kysyntää enemmän kuin tarjontaa riittää.

Kuitenkin ulkomaanmarkkinat voisivat olla suomenhevosen pelastus, aivan kuten islanninhevonen on valloittanut koko maailman askellajeillaan niin suomenhevosella olisi erittäin hyvä mahdollisuus menestyä monipuolisuudellaan. Kuitenkin ennen kuin maailmanvalloitus voi suomenhevosen kohdalla tapahtua on myös suomalaisten hevosihmisten herättävä kannustamaan ja viemään rotua eteenpäin. Tiedossani on että valitettavan moni valmentaja katsoo suomenhevosta vähän nenänvarttaan pitkin ja osa ei taas pidä suomenhevosta missään arvossa. Fakta on kuitenkin se, että suomenhevosta ei voi poistaa Suomalaisuuden juurista vaikka mitä tekisi! Suomenhevonen on yksi erittäin iso osa tämän maan historiaa, syntyä ja kasvua, aivan kuten monilla muillakin mailla on omat kansallishevosensa näytelleet osaansa.
Mutta ymmärrän kyllä jos rotua katsotaan nenää pitkin. Suurin osa on entisiä ravureita ammatiltaan, ratsuksi kouluttamisessa menee vuosia aikaa. Suomalainen hevonen on helposti vahva. Se on herkkä. Sen kouluttaminen vaatii silmää ja pitkäjänteisyyttä. Suomenhevonen voi olla myös uppiniskainen. Se on välillä liiankin viisas.

Suomenratsujen kuninkaalliset 2015, orikavalkadi, Silvolan Hemminki



Se on rotu joka ei sovellu kaikille, mutta se on rotu, joka soveltuu kaikille niille jotka ovat valmiita avaamaan mielensä ja sydämensä ja jotka haluavat oppia kuuntelemaan hevosta. Ja juuri siksi suomenhevonen on niin hyvä. Uskon että rodulla olisi paljon annettavaa myös Suomen rajojen ulkopuolella ja tämä kiinnostus mahdollisesti lisäisi varsojen määrää ja innostaisi ihmisiä kouluttamaan hevosiaan ennen myyntiä. Tässä yhtälössä voittaisivat sekä kasvattajat, omistajat, ratsuttajat, tallinpitäjät kuin myös Suomen maine hevosmaana.



Ugh olen puhunut. Kiitos ja anteeksi. Kommenttikenttään voi jakaa omia ajatuksiaan enemmän kuin mielellään! :) En tässä avannut tuntojani muuten kuin koskien ravi- ja ratsuhevosia, jos olisin sisällyttänyt sekä piekkarit että työhevoset tähän niin huhhuh ei olisi postauksella ollut loppua... :D Gomene!

Kuva / Iina Makkonen - poukaman.net

2 kommenttia

  1. Hyvä teksti, pisti ajattelemaan! Olisi todella hienoa, jos saataisiin yhteistuumin suomenhevoskasvatus nousuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että teksti laittoi ajattelemaan! Ja tosi kiva että jaksoit lukea loppuun asti! :) Enemmän pitäisi olla yhteistyötä hevosihmisten välillä ja Hippoksen tukea aktiivisesti suomenhevosen markkinointia ja kasvatusta. Suomenhevosia on alle 20 000 kappaletta ja jos asioille ei tehdä NYT jotain niin kolmen vuosikymmenen päästä voi olla liian myöhäistä!

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.