keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Luukku #7 - Varsan tunnistus

Tämänpäivän luukussa kerron viimeviikkoisesta Pomon tunnistuksesta! Vihdoin saadaan poika kirjojen ja kansien väliin, yayy!

Anna namia ny ees peekele

Tunnistuksessa kartoitetaan hevosen väri ja merkit, mahdolliset pyörteiden paikat, otetaan verinäyte ja asennetaan mikrosiru. Verinäytteestä voidaan todentaa varsan isä jos se on epäselvä sekä siitä määritetään veriryhmä. Mikrosiru taas on hevosen tunnistuksen kannalta elintärkeä koska aina tunnistettu väri ei todellakaan ole sama joka hevosella aikuisilmiasussa on. Mikrosirulla hevoset saadaan yksilöityä ja se on ollut pakollista kaikille Suomessa syntyneille hevoseläimille vuodesta 2009.


Tunnistus alkaa yleensä värien ja merkkien kartoituksella. Pomon väriä pyöriteltiin ja mietittiin yhdessä tunnistajan kanssa mutta lopulta papereihin merkittiin rautias. Väriä pystyy tarkentamaan myöhemmin esimerkiksi näyttelyssä tai jos tunnistaja käy uudelleen tunnistamassa seuraavana vuonna muita varsoja. Sitten kartoitettiin merkit. Pomolta löytyi pyörteet molemmilta puolin kaulaa sekä vasemmassa takajalassa oli vuohissukka ja valkokavio.

Siinä samalla juteltiin tunnistajan kanssa niitä näitä mm. nokigeenistä ja sen vaikutuksesta hevosen ilmiasuun. Oli rattoisaa ja mukavaa rupatella asiasta kiinnostuneen kanssa!

Verinäyte otetaan alakaulasta johon piti klipata pieni karvaton alue verisuonen löytymisen helpottamiseksi. Samanlainen karvaton läntti piti klipata yläkaulaan mikrosirua varten. Pomo ei todellakaan arvostanut tätä ajatusta ja se röhki ja koitti pompata yksistään pystyyn koska iik klipperi! Luulen kyllä että klipperi nipisti sitä, niin paksukarvainen mammutti on pojasta tullut että uhhuh!

Mitä sä teet siä?

Mee poies mun kaulalta! Ei vieraat naiset saa pienen pojan iholle tulla, hyi!!

Sä oot kuule ihan kauhee vamppi. Ettäs tiiät.

Verinäytteen otto meni tosi hienosti, mutta se mikrosirun laittaminen sitten taas... No, ei niin hyvin :D Meillä on varsat yleensä kaikki olleet tosi hienosti, osa on vähän säpsähtänyt ja ottanut askeleen eteen, toiset eivät ole edes huomanneet koko toimitusta. Mutta Pomo taas... No, herkkäsieluinen kakara otti ja pomppasi ihan kunnolla pystyyn! Ounou... Mitähän sen kouluttamisesta oikein tulee jos se on näin herkkä?!
No, pieni poika päästettiin irtaalleen karsinaan jahka se oli rauhoittunut ja se tottakai heti rapsutti kaviolla kaulaansa ja sitten oli joka paikka veressä kun sirun laittokohta alkoi vuotamaan vähän enemmän... Voi Pomooo... :D

Mä oon iha kiltisti. Muute vaa mulkoilen sua.

Siis MITÄ sä meinaat tehä mun kaulalle?!
Kaho, äiskä on tuolla! Oiskohan sillä nami?

OH SHIIIBBB

DAT HUUURTTSSS BIAATTTCCCHHHH!!


Me oltiin onneksi tunnistajarouvan viimeinen paikka siltä päivältä joten juteltiin siinä sitten ihan kaikkea jalostukseen ja suomenhevosiin liittyen ja selvisipä siinä pari kivaa juttuakin mistä tulee sitten myöhemmin bloginkin puolelle asiaa jahka asiat varmistuvat :) Niihin menee taas oma aikansa, pari kuukautta, mutta jaksaahan tuota odotella ~


Anna nami ni ollaan frendei edelleen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.