sunnuntai 8. tammikuuta 2017

163. Uusi vuosi alamäkeen



Viime postauksessa iloitsin hyvin menneestä estetreenistä mutta eihän sitä iloa ja riemua pitkään kestä, ei tietenkään. Vuosi alkaakin taas vähän harmillisemmissa merkeissä ja kaikki treenisuunnitelmat menivät ainakin kuluneelta viikolta ihan mönkään mutta minkäs näille teet.

Ja syyllinen? Satula.

Jälleen kerran tuo jokaisen hevosenomistajan nahalta tuoksuva painajainen oli kaiken pahan alku ja juuri. Nitalla on sopiva koulusatula, mutta joo, tulipahan kokeiltua että koulusatulalla et sitten hyppää. Viime postauksessa jossakin kuvatekstissä taisin mainita että satula kippasi kuvien perusteella tosi paljon eteen, sitä ei kyllä selkään tuntenut. No, tämä eteen kippaaminen aiheutti sitten sen, että painetta tuli enemmän lapojen taakse ja tsädääm - Nitalla on ollut koko viikon nyrkin kokoiset pahkurat juuri satulan etukaaren päiden kohdalla. 

Syyllinen itse teossa

Satula siis painoi sitä niin paljon että tuli patit vaikka leveys on ihan sopiva tällä hetkellä :( Loogisestikaan jos hevosella on kipeät, turvonneet lihakset satulan alta niin sillä ei ratsasteta. Harkitsin ilman satulaa menemistä mutta muistin sitten että ai niin!

1) Hevonen tarhaa nykyään pienemmässä tarhassa jotta heinää saadaan säännösteltyä paremmin
2) Kova pakkanen
3) En ole mennyt ilman satulaa Nitalla

Joten tämä kombo olisi luultavasti aiheuttanut jonkinnäköisen ydinreaktion hevosessani vähintäänkin siinä vaiheessa kun pelottavat männyt hyökkäävät silmille. Jätin väliin, halusin aloittaa tämän vuoden elävien kirjoissa. 

Yritettiin myös vähän mennä liinassa mutta kenttä oli ihan järkyn liukas ja hevoseni haluton kuuntelemaan ohjeita... Riekkumiseksi meni sekin vähä!

Olen hoitanut patteja pitämällä ulkoloimen alla W-healingin loimea, tallissa en ole pitänyt loimea kun se puristaa vähän edestä (pitäisi ostaa isompi ööörhöhöhö) ja tallissa on kuitenkin ihan ok lämmintä öisin. Illalla olen hieronut selkään arnikaa ja olen muutenkin yrittänyt varovasti hieroa patteja auki ja tänään selkä oli ihan ok mutta siinä tuntuu vielä sellaiset kovat, kipeytyneet kohdat eli lihakset on siitä vielä jumissa. 

Se on vähän niin ja näin että uskaltaako ensi viikolla ratsastaa. Kunnon laukkaaminen tekisi toisaalta hyvää lavoille, reilusti eteen, mutta sitten taas jos satula yhtään painaa niin voi olla että hyvästä ajatuksesta huolimatta saan vain takapakkia aikaiseksi. Pohtimiseksi menee siis. 

Että osaakin olla paska mäihä aina näiden satuloiden kanssa, en muuta sano :( 

1 kommentti

  1. Onpa Nita upean värinen! Harmillista, että satulasta tuli tuollaiset pahkurat. Omilta ratsastusajoilta muistan kyllä kuinka niiden kanssa oli aina ongelmia :(
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.