keskiviikko 22. helmikuuta 2017

176. Hevoseltani olen oppinut-haaste

Sain Pörheää Menoa -blogin Matzulta tällaisen haasteen jo tammikuun alussa jonka ajattelin nyt toteuttaa, vihdoin ja viimein! Kiitos tosi paljon haasteesta, teen näitä aina mielelläni! :)


Ihan jo näin ensikättelyssä voin sanoa että en aio kertoa jokaikiseltä omistamaltani hevoselta jotain asiaa jonka olen siltä oppinut, vaan aion listata tähän nyt vain sellaiset hevoset joiden koen opettaneen minua itseäni eniten. Tästä tulisi oikea postaussarja jos alkaisin listaamaan jonkin oppimani asian jokaiselta 35 hevoselta jotka olen jossain niiden elämän vaiheessa omistanut... :D






Petulta olen oppinut mitä hevosen omistaminen oikeasti on. Olen oppinut ottamaan vastuuta, olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja hevostani. Olen oppinut yksistään tältä hevoselta niin paljon että huhhuh :D Opin yksistään elämään tämän hevosen avulla, joten on kai täysin turhaa sanoa että Petu on elämäni hevonen ja tähänastisen elämäni tärkein kulmakivi. Petun kanssa arki ja elämä ensimmäisinä vuosina ei ollut helppoa, kaikki piti oppia kantapään kautta, varsinkin sen jälkeen kun muutettiin tänne maalle missä asun nykyisinkin. Sen avulla opin tekemään ja arvioimaan päätöksiäni ennen niiden tekemistä. Opin hevosenpitoa, sen kuuntelemista ja ymmärtämistä.






Ilolta opin rohkeuden, määrätietoisuuden ja tunteiden näyttämisen taidon. Ilo oli hevonen joka ei peitellyt tunnetilojaan eikä mielipiteitään. Se oli rohkea, päättäväinen ja kuitenkin valmis tekemään mitä tahansa siltä pyydettiinkään. Ilo opetti pyyteettömyyttä ja hetkessä elämistä ja niistä pienistä hetkistä nauttimista. Se myös opetti sen mitä on olla todellinen hevonen - mahtava voima jota voi hallita pienenpienellä sormenliikkeellä jos ratsastajan ja hevosen välinen yhteys on katkeamaton. Ilo opetti myös sen että kauneus on katoavaista ja että rakastaa pitää silloin kun on siihen mahdollisuus.
Kyyneleet valuu aina kun muistelenkin Iloa. Kiitos että olit niin mahtava hevonen 






Juulialta opin sen, miltä näyttää ihmisen pilalle ruoskima sielu. Opin ja ymmärsin ettei hevosta voi käsitellä kuin esinettä eikä siltä voida vaatia asioita kuten koneelta. Niitä on ymmärrettävä elävinä, hengittävinä olentoina, omina yksilöinään ja kohdeltava sen mukaisesti. Julkun kanssa opin miten rakennetaan luottamus. Opin siltä myös sen, että hevonen on anteeksiantava eläin. Se ei koskaan unohda sille tehtyjä vääryyksiä, mutta oikeissa käsissä, oikean ihmisen kanssa se voi antaa ne anteeksi. Kun minä annoin sille mahdollisuuden niin se antoi myös mahdollisuuden minulle. Joskus on ensin luovuttava jotta hevonen voi antaa. Ihan uskomattoman hienon kokemuksen ja elämänopetuksen sain tältä hevoselta.







Riston kanssa opin ratsastamaan. Se oli ja on edelleen minun opetusmestarini. Monet virheet olen sen kanssa tehnyt ja niistä opiksi ottanut. On yksinomaan kiitos Ristolle joka opetti minulle paljon esteratsastamisesta - oikeastaan kaiken mitä tähänkin päivään mennessä osaan. Riston kanssa syntyi luottamus hyppäämiseen ja luottamus omaan itseensä esteillä. Monet, monet kerrat ylitin itseni Riston kanssa mitä tuli esteisiin ja hyppäämiseen. En usko että ilman tätä kilttiä turvakuljetinta olisin ikinä hypännyt niin isoja tehtäviä mitä olen sattunut hyppäämään.






Hontsa opetti minua luottamaan intuitiooni ja seuraamaan sitä. Se kuitenkin tulee aina olemaan hevonen jota en itse halunnut ostaa ja tätä tunnetta minun olisi myös pitänyt seurata. Hontsa opetti sen miten raadollista hevosenomistajan elämä voi olla, millaista on joutua klinikkakierteeseen. Samaan aikaan se opetti minua olemaan hyvilläni jokaisesta päivästä jonka saan viettää terveiden ja hyvinvoivien harrastuskavereiden kanssa. Ja ehkä kornia, mutta se myös opetti huomaamaan hyvin tarkasti ne merkit jotka kielivät epämukavuudesta tai jostakin vaivasta. Joten tälläkin hevosella oli loppuviimein tarkoituksena hevosurallani ja olen siitä kiitollinen :)






Ja lopuksi - Nitalta olen oppinut mitä tarkoittaa nuoren hevosen kouluttaminen ja eteenpäinvieminen. Se on opettanut minua suunnittelemaan treenejä sopiviksi nuorelle jotka kuitenkin vievät sitä eteenpäin. Se on opettanut kantapään kautta huomaamaan milloin hevonen on valmis seuraavaan askeleeseen. Nita on myös opettanut minua luottamaan itseeni ja omaan visiooni asioista ja sitä kautta se on kannustanut minua jatkamaan oikeaksi uskomallani tiellä.




Tärkeitä elämänoppeja olen siis saanut pelkästään hevosilta, ja pakko sanoa että aivan mielettömän ihania hevosia olen saanut aikojen saatossa omistaa! Oppiminen ei koskaan lopu ja toivonkin että myös tulevaisuudessa vastaan tulee hevosia jotka opettavat minulle vielä asian jos toisenkin - se kaiken osaava kouluratsu olisi kyllä aika kiva! ;)

Tällä viikolla on vielä Annan valmennukset ja yritän vaikka huomenna purkaa maanantain estetunnin tuntemukset tänne bloginkin puolelle jos jaksatte vaan lukea ainaisia estejuttuja, haha!
Ensi viikolla on taas paluu kovaan arkeen tiedossa, saa nähdä miten yhdistän kahdet työt ja yhden hevosen ratsastukset :E Se selvinnee ensi viikolla se!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.