lauantai 18. maaliskuuta 2017

182. All by myself



Tänään kävin ratsastamassa itsenäisesti sileän treenit maneesilla. Sain kuvaajankin mukaan, kiitos Julialle seurasta ja kuvaamisesta! Saatiin olla maneesissa Nitan kanssa ihan yksikseen, oli ihanan rauhallista, ei kiirettä mihinkään. Päästiin kunnolla syventymään Annan oppeihin viime tunnilta.

Aloitin käynnissä ja vaadin Nitalta suoruutta molempiin suuntiin. Kovasti se taas heilui ja huojui alkuun mutta homma parantui sitten kun löydettiin sopivan lyhyt ja symmetrinen käynti, rupesi hevonenkin suoristumaan ihan eri tavalla! Ravissa yritin etsiä samaa fiilistä, suoruutta ja asetusta ja taivutusta.




Ja siis tiedättekö te sen tunteen kun periaatteessa tiedät mitä pitäisi korjata että hommat napsahtaisivat kohdilleen mutta sitten et kuitenkaan ihan tiedä miten se tehdään? Että olet hajulla asiasta mutta työkaluja asian ratkaisemiseen ei ole? No, itselläni oli monen monta kertaa tänään sellainen olo :D Nita oli monta kertaa ihan siinä ja siinä että antaisi periksi ja tulisi hyvään tasaiseen muotoon ja tuntumaan ja siitä sitten peräänantoon mutta ei, kuljettajaosapuoli on kelvoton! Mistähän muropaketista minäkin olen ratsastuslupakorttini voittanut? Sillälailla se Nita varmaan tuumasi...

Kevyt ravi oli vaikeaa pohkeenkäytön kannalta. Hoksasin nimittäin jossain vaiheessa että käsillä ei saa vetää taaksepäin vaan ne pitäisi rentouttaa (heppa kiitteli heti) ja sitten pitäisi tehdä se puolipidäte ja ratsastaa jalalla, nopealla jalalla... Mutta kevyessä ravissa jalka haluaisi toimia vain ravin rytmissä ja kun sain sen rytmin rikottua, niin jalka sambasi jotain ihan omiaan puolet ajasta. Hittolainen. No, ratkaisin asian menemällä jonkin verran harjoitusravia ja työstin asioita siinä, ja harjoitusravissa sainkin jalan vähän paremmin toimimaan. Ei se edelleenkään hyvä ollut ja kun jalka oli hyvä niin pidäte oli hidas, mutta whatever :D Pitkä on tie mutta periksi ei anneta!





Laukka onkin se kaikista vaikein asia. Pitäisi istua satulaan eikä yrittää mennä kevyeen istuntaan mutta koko ajan itselläni on tunne että jos istun satulaan kunnolla niin hevonen heittää raville ja satula liukuu toiselle kyljelle ja kaikkea muuta pahaa tapahtuu. Mutta jos en istu satulaan kunnolla en myöskään saa jalkaa kiinni ja riittävän eteen, mikä taas tarkoittaa sitä että en saa lapoja käännettyä ja hevosta taivutettua...
Laukkaaminen onkin siis se meidän suurin probleema tällä hetkellä ja sitä pitäisi vain treenata enemmän. Kuitenkin tänään sain ihan kivaakin pätkää ja ihan pienen, hetkellisen suoruuden Nitaan! Legendaarista! Myös laukannostot onnistuivat tänään tosi hyvin ja olen niistä ylpeä.

Lopuksi vielä annoin Nitan venyttää kunnolla eteen-alaspäin kaulaa ja sekin onnistui ihan kiitettävän hyvin :)




Ratsastus meni siis kokonaisuudessaan tosi hyvin ja itselleni jäi kamalan hyvä mieli. En osaa, olen lihava säkki ja hidas kuin etana mutta pystyn näköjään etenemään ja oppimaan uutta. Nita liikkui hienosti ja olin siihen todella tyytyväinen. Hirveän hyvä mieli siitä hyvästä että miten ihana, kiltti, yritteliäs ja rakas hevonen minulla onkaan.
Hieno pieni tytteli tuo Nita! Puspus!

2 kommenttia

  1. Tuo on vaan niin tuttu tunne, että tietää teoriassa mitä pitäisi tehdä, muttei vaan saa omaa ruumistaan tottelemaan. Ja näin tuupparina sitä on tottunut hinkuttamaan persaus penkissä ja keventely on kuulunut vain verkkailuun ja maastoon, joten olin ihan ylen hämmentynyt syksyllä projektiputen kanssa, kun pitikin koko valmennus keventää ja valmentaja huusi "nopea jalka" ja tajusin, etten osaa kevyessä ravissa kuin kääntää hevosta.. ;) hevoon vaikuttaminen oli ihan mission impossible! Ratsastus on kyllä siitä vekkuli laji, että mitä kauemmin selässä keikkuu, niin sitä enemmän ajatus siitä, ettei osaa mitään kirkastuu! Itsellä vuosia takana yli 20 ja muistan elävästi, kuinka kahden ratsastusvuoden jälkeen ajattelin olevani jo semisti pro..no, se harhaluulo karisi kuin irtopurut kavioista jo aikoja sitten.. ;)

    Mutta tuohon laukkaan vielä: oman projektin laukka näytti kovasti samankaltaiselta kuin Nitankin laukka. Tasapaino puuttuu, kaatuu sisälle, niska jäykistyy ja nenu tunkee vähän liikaa eteen (..sekä meillä oli aika paljon vauhtia..). Itseä riivasi oman kanssa seuraavanlainen ongelma: 1. jos istun alas kunnolla, niin laukka kuolee. 2. jalkaa tarvitsisi suoruuden, etupään ja parempien takajalkojen takia käyttää, mutta kaikki jalka laukassa tarkoitti vain vielä lisää vauhtia jo entuudestaan vaihdikkaaseen menoon. En ole mikään maailman suurin mielikuvien ystävä, mutta valkun ohje "istua laukassa ulkotakajalan päälle" auttoi kummasti; laukka säilyi, muuttui hieman taspainoisemmaksi, piti hevosen pohkeen edessä ja niskastaan hieman rennonpana, sisälle kaatuminen väheni ja ennen kaikkea piti mun pyllyn penkissä. Sama valkku myös neuvoi ratsastamaan sisäjalalla kohti ulkokättä (jota siis saa nostaa hieman ylös tilanteissa, kun hevonen kippaa sisälle). Näin ollaan saatu laukkaan hiukan malttia, ryhtiä ja ratsastettavuutta.. Miljoona toistoa ravi- ja laukkapuomeilla, sekä -kavaleteilla ovat ehkä myös auttaneet pientä suomimiestä löytämään vartalonsa rajat ;)

    Mitkä suitset Nitalla on päässä? Toi poskiremmi näyttää aika kivalta..voisi toimia tuon orikaulaisenkin kanssa..

    Ja anteeksi tämä hävyttömän pitkä kommentti! Ei ollut tarkoitus varastaa ihan koko kommenttiboksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan superhyvä kommentti! Kiitos tästä!

      Mun pitääkin kokeilla tuota sun vinkkiä että istuu sinne ulkotakajalan päälle! Ehkä se auttaisi ongelmaan... Mä vaan jäädyn laukatessa. Keskityn pysymään kyydissä ja hevonen menee miten sattuu sitten sen takia :D Myös tuo pieni maneesi jotenkin ahdistaa, en ehdi reagoimaan kun pitäisi taas jo tehdä ja kääntää ja lälläslää. Isommassa hallissa missä on enemmän tilaa on jotenkin helpompi säilyttää se suoruus kun voi tehdä suurempaa reittiä.

      Nitalla on Dyonin Working Collectionin Fancy-suitset joissa on leveä niskakappale, kerrassaan huiput suitset, suosittelen! :)

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.