keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

191. Taivas ja helvetti



Taivas ja helvetti. Musta ja valkoinen. Päivien sisällä harmaata massaa, ja sitten on musta aukko ja pelastava valo. Hevosenomistajan elämä ei koskaan ole pelkkää tasaista puurtamista, se ei vain onnistu. Tarvitaan onnistumisen taivas jotta ymmärrämme miten upeiden, kauniiden, ja herkkien eläinten kanssa olemmekaan tekemisissä. Tarvitaan synkempääkin synkeämmät hetket jotta ymmärrämme miten silmänräpäyksessä kaikki asiat voivat muuttua. Tarvitaan taivas ja helvetti jotta hevosihminen ymmärtää elävänsä.

On oltava nöyrä, on oltava ystävällinen, on oltava avoin kaikelle uudelle. On oltava kiivas, on oltava suorapuheinen ja on oltava suurempi egoltaan kuin kukaan muu. On samaan aikaan pidettävä kiinni omasta visiostaan ja samalla ammennettava tuohon suureen tavoitepalloon kaikkea uutta. On kuunneltava ja on oltava kuunneltavana. On opittava katsomaan ja ymmärtämään virheensä ja on samaan aikaan seistävä päätöstensä takana. On pakko tasapainotella taivaan ja helvetin välillä, koska yksikään meistä ei ole syntynyt enkeliksi, mutta moni meistä voi lähteä piruina.

Kuuntele, katso, tarkkaile. Kysy, näe, koe. Opettele elämään. Opettele hyväksymään sen tarjoamat mahdollisuudet. Takaiskukin voi olla mahdollisuus. Mutta se takaisku voi olla myös portti helvettiin. Vain oma suhtautumisesi asioihin ratkaisee sen, valitsetko valkoisen vai mustan, hyvän vaiko pahan.



Miten tämä liittyy hevosiin? Sillä tavalla, että haluan vain sanoa että asioita tapahtuu ja niihin emme usein voi vaikuttaa. Usein ne tapahtuvat koska niiden takana on jokin syy, eikä se välttämättä ole pääteltävissä mihinkään järkiperäiseen syyhyn. Mutta meidän päätettävissämme on, että ajaudummeko sen perusteella entistä syvemmälle helvettiin vai avaammeko taas uuden mahdollisuuden kohti taivasta.

Tällä hetkellä Nita on sairaslomalla ainakin pari kuukautta tulehtuneen hankositeen takia, joten kävelyä, kävelyä, kävelyä luvassa ennen kontrollia. Blogissa seurattaneen siis enemmän varsojen touhuja ja Tildan valmistautumista Ypäjän kansalliseen poninäyttelyyn. Kohtahan se Petukin jo varsoo :)


Lehmänhermo. Rationalisti. Herkkä ja tulisieluinen. Nuo adjektiivit kuvaavat minua ja Nitaa parhaiten. Ensi vuonna siis kisaamaan hyvin parantuneen jalan kanssa :) Mikään kiire kun meillä ei ole, ei nyt eikä huomenna. Päivä kerrallaan.


Hyvää juhannusta kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.