perjantai 7. heinäkuuta 2017

193. P niinkuin perseelleen mennyt varsominen

Jo on aikakin! Nimittäin tammojen varsoa. Johan tässä on varrottu tovi jos toinenkin, ja ensimmäisenähän vuorossa oli vanha valtiomestari eli Petu. Petun laskettu aika oli juhannuksen tietämillä mutta niinhän se juhannus tuli taas kerran ja meni viheltäen ohitse. Ihan tyypillistä, että vähän jos pantataan. Eihän sitä nyt sovi hienona frouvana tuosta noin vaan varsaa tekaista.

Vai voisiko sen sittenkin tekaista? Kerta pyydettykin oli! Olin Petulle esittänyt kirjallisen anomuksen että josko hän voisi varsoa maanantai-iltana, 26.6 sillä mulla oli siinä ihkut 3 vapaapäivää putkeen joten woohoo, varsanhoitoa! En kuitenkaan uskonut että anomukseni päätyisi edes käsiteltävien kasaan kun tamma päätti laskea maitoon maanantaina. No, ei tässä mitään, ajattelin että se varsonee keskiviikkona. Vielä juttelin illalla isukille että käyn aamuyöllä sitä katsomassa, ihan varmuuden varalta vaan. Jos sitten kuitenkin.




Puolenyön jälkeen tuli se kuuluisa etiäinen. Etiäinen käski, että ala painua talliin, käy katsomassa ennen kuin menet nukkumaan. Meinasin lykätä, mutta menin kuitenkin. Avasin isot pariovet ja kuulin miten Petu hörisi. Perkele. Arvasin saman tien että varsa oli jo tullut, joten ei muuta kuin valoa maailmaan ja avaamaan karsinanovi.

Siellähän se pötkötti, emänsä takajalkojen välissä, punarautinen, tähtipäinen tammavarsa. Loogisestikaan Petu ei voinut nousta ylös joten vedin varsan pois tieltä. Tamma ei vaan edelleenkään noussut, vaan se paneutui pitkälleen pehkuihin ja kipuilme oli niin selvästi tunnistettavissa että sokeakin olisi osannut sen tulkita hevosen kasvoilta. Suusta taisi päästä aika kova v-sana ja sen jälkeen huokaus. Päivystäjä paikalle, siis!




Donna-varsa hyppäsi ketterästi jaloilleen kuin gaselli ja varsansa toikkaroinnista huolestunut Petu nousi myöskin ylös. Se tosin uhkasi kaatua, ei pysynyt lainkaan pystyssä, takapää meinasi väkisin vetää maahan. Voi viiiiiitttt.... Luojalle kiitos emä pysyi jotenkuten ylhäällä siinä kun odoteltiin eläinlääkäriä! Petun römpsä (pimppa, tuhero, toosa, pimpero, millä nimellä haluatkaan kutsua sitä) oli turvonnut kuin jalkapallo ja sieltä valui verta. Loogisestikaan ei kauhean hyvä merkki jos emä näyttää siltä että voisi kuolla hetkenä minä hyvänsä ja toosa on hajalla!

Elsu saapui ja ei muuta kuin tamma potkuvaljaisiin ja hommiin. Kiitämme jälleen kerran ylempiä voimia siitä ettei a) kohtu ollut tulossa pihalle tai b) kohtu ei ollut kiertynyt. Diagnoosi: idiootti tamma on varsonut päin seinää jonka takia se on joutunut ponnistamaan hirveällä voimalla -> ei ihme jos römpsä on turvonnut ja emä kuolemanväsynyt. Ja varsan kieli turvonnut. Donna roikotti nimittäin kieltään koko ajan vasemmasta suupielestä, mutta tissin imeminen sujui siltä heti kuin vanhalta tekijältä. Ja kakkaaminen ja pissaaminen. Ei tarvinnut kuin suurinpiirtein käsiä taputtaa yhteen niin neitonen joi, kakkasi ja pissasi käskystä. Hieno laps!




Mutta ehei! Nyt luulit pahimman jo olleen ohi! Lisää hubaa luvassa!

Petu ja Donna saivat käydä tiistaina vähän ulkoilemassa ja Petukin vaikutti hieman pirteämmältä ja ruoka maistui ihan hyvin. Myöskään kuume ei noussut joten ajattelin että pahin on takanapäin KUNNES tuli keskiviikko ja tamma piehtaroi... Se pieraisi piehtaroimisen yhteydessä, roiskautti pissat kintuille ja samalla nahkalompakosta roiskusi verta kaaressa. Voitte kuvitella sen kironmenon kun soitin uudestaan eläinlääkärille että c'moon, me tarvitaan tänne vähän jeesiä!

Ei siinä. Sittenpähän hoidettiin. Seksikkäät potkuhaalarit päälle ja hommiin. Kohdusta tulee mustaa verihyytymää ja tuoretta verta. Minä olen seitsemännessä taivaassa. Kohtuhuuhtelua 5 päivää putkeen jotta kohdussa oleva haava umpeutuu eikä aiheuta tulehdusta. Päivystysajalla kaikki, tottakai. Sehän on niin helkutin halpaa että hampaita naurattaa!


Terkuin tonni paloi kevyesti tähän härdelliin, mutta nyt on tamma kunnossa ja voin rauhassa alkaa odottamaan Mustikan varsomista. Jospa edes se sujuisi kuten pitäisikin, tai toivossa on aina hyvä elää...

Tosi ihana laskupino!!


Mutta no, ihana on varsakin 

3 kommenttia

  1. Voi hurja! Toivotaan parempaa jatkoa!

    Kyllä on tämän varsomiskauden kuulumiset yhdessä jos toisessa lukemassani blogissa olleet sen verran kylmää kyytiä, että oma varsakuume käy kohta pakkasen puolella. Vaikka onneksi tässäkin tapauksessa on menetetty "vain" rahaa, on ihan tervettä saada muistutus siitä, että ne varsottamisen menot eivät pakollisiin astutus- ja varsamaksuihin ja ultrauksiin useinkaan jää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köyhän ei kannata alkaa teettää varsoja! Onneksi on sentään oma ori, niin kuluja ei onneksi ole muuta kuin mitä hevoset nyt syövät. Mutta onhan tämä kallista lystiä, jännällä odotan että miten paljon tulee maksamaan kokonaisuudessaan yhden tamman siemennys. Rahapussia hieman kiristää ajatuskin, mistäköhän syystä? ;)

      Poista
  2. No voihan... onneksi kumpikin kuitenkin selvisi hengissä! Ja onhan tuo varsa aika söpö, ehkä se helpottaa laskujen maksua.. ;)

    VastaaPoista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.