torstai 20. heinäkuuta 2017

196. Se oli se valmennuksen Musta Hevonen



Huhheijaa! Kiireinen viikko on kulunut ja uusi samanmoinen edessä, joten tässä välissä pikaiset päivittelyt. Viime torstaina ja perjantaina pääsin pitkästä aikaa taas valmennukseen mutta tutun kultuaisen tilalla olikin tällä kertaa mustuainen! Herra Ori, Hemppa, pääsi ensimmäistä kertaa mukaan valmentautumaan! Voi juku!

Jo ennakkoon jännitin kovasti että miten hevonen käyttäytyy, onhan se kuitenkin astuva ori ja joka ei ole ainakaan aiemmin käyttäytynyt kovinkaan mallikelpoisesti vieraissa paikoissa... Siksi sen kanssa lähteminen onkin aina jäänyt kun hevonen ei vaan osaa olla järkevä vaan vietti vie ja järki jätättää. Niimpä olikin mieluisa yllätys että hevonen vain vilkaisi laiduntavia hevosia, hirnahti ja siinä se! Maneesin peilille pokkuroitiin kyllä sitäkin enemmän ;)


Päädyttiin kuitenkin Annan kanssa siihen ratkaisuun että hän menee sillä torstaina vähän ja minä menen sitten perjantaina. Käytäntö toimi hienosti, koska Anna sai tuntumaa hevoseen ja pystyi siten ohjaamaan paremmin minuakin. Hemppa oli aika hyvä jalalle, parempi mitä se on joskus ollut! Tunnilla (tai oikeastaan puolikkaalla) keskityttiin riittävään rytmiin ja eteenpäinpyrkimykseen sekä alkeelliseen taivutukseen ja kantamiseen. Varsinkin Hempan kanssa riittävä tempo ja hyvä rytmi ovat kaiken A ja O.




Jos Hemppa jäi hitaaksi, niin sitä piti ratsastaa nopealla kevennyksellä eteenpäin, lisäksi maiskuttaa/antaa jalkaa jotta se etenee. Kun hevonen ravasi riittävästi eteenpäin niin sitten voitiin asettaa ja taivuttaa sisäjalan ympärille. Jalka piti sulkea koko hevosen matkalta kiinni jotta sillä oli riittävä vaikutus. Asetuksen ja alkeellisen taivutuksen löytyessä hevonen kantoi itseään aina hetken mutta totesi aina muutaman askeleen jälkeen "ai hitto miten rankkaa!" ja tempaisi pään alas. Tämän asian kanssa sai olla todella tarkka koska Hemppa veti päätä alas aika useasti sen kantokyvyn ylittyessä. Kun tuntui että se valahti etupainoiseksi niin silitin raipalla sen takajalkaa jolloin Hemppa otti painon taas takaosalle. Voimattoman hevosen tuskailuahan se vaan on :)

Laukannostot sen sijaan eivät onnistuneet niin hyvin, vasempaan vielä saatiin laukkaa, mutta oikeaan vain pari räpeltävää askelta. Hemppa oli kuitenkin jo väsynyt edellispäivän ratsastuksista joten se väsähti todella nopeasti. Ja onhan sillä sen verran läskiäkin ettei tuo ympyrän laukkaaminen maneesissa ole ihan mikään pikkutemppu :D




Loppuraveissa etsittiin taas vain rytmiä ja hyvää, pehmeää suuta ja sehän löytyikin hetken etsinnän jälkeen! Tuntuu että sitä tajusi taas itsekin miten sitä pitäisi ratsastaa! Hempalla on mukava ratsastaa, orit kun tuppaavat olemaan luontaisesti hyviä kantamaan itseään ja lisäksi poni on sen verran leveä että tämmöinen idiootimpikin tajuaa milloin se lapa karkaa, haha! Ainoa vaan että orit ovat vähän tahmeita jalalle ja ne mielellään jäävät vähän tsiigailemaan maisemia... Siis naisia ;)


Noh, mitäpä pienistä! Hempan kanssa on tarkoitus jatkaa harjoituksia nyt kun Nita on sairaslomalla. Katsotaan miten paljon ehdin sillä ratsastelemaan kun töissä pitää sen verran kiirettä ettei 2 päivän vapaitakaan ole näköpiirissä aivan heti... Pikkuvikoja ;)



Pian on blogin virallinen 200. postaus tulossa! Löytyykös lukijakunnalta ehdotuksia tai ideoita, mikä tuo postinki voisi olla aiheeltaan? Haluatteko vaikka arvonnan tai jonkin muun? Pistä ehdotuksia alas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.