maanantai 28. elokuuta 2017

203. Hevosten kohtalo muuton myötä

Kysymys, jonka niin moni ihminen on esittänyt tänä aikana kun tieto opiskelupaikasta varmistui. 

Miten sun hevoset? 



Toiset esittivät tämän kysymyksen heti onnentoivotusten perään, aivan kuin hevosten kohtalo olisi ollut tässä se tärkein asia. Toiset taas tiedustelivat sitä jossakin sivulauseessa, ja toiset vain katsoivat tuomitsevan oloisena. Hevoset, hevoset, hevoset. Aivan. 

Luulevatko kaikki tosiaan että pystyn elättämään kymmenpäisen lauman? Mistä on lähtenyt kytemään se harhaluulo että tässä oltaisiin jotain uusrikkaita?  Joka tapauksessa, aion nyt kertoa teille koko ihmettelevälle Suomen maalle että mikä on nelijalkaisten ystävien kohtalo tässä opiskelijaelämän eloonjäämiskamppailussa!

Ragdoll Dante ja bengali Hertta, mun sängynlämmittäjät! Nuudeli ei halunnut kuvaan samaan aikaan

Lähdetäänpä helpoimmasta liikkeelle, eli kissoista ja koirista, noista pedinlämmittäjien osuuskunnasta. Mukaan Joensuuhun lähtee kaikki kolme sisäkissaa vaikkakin yritän luultavasti etsiä kodin tuolle poikakissalle. Kolmen laaturuoalla elävän elikon ruokkiminen ei ole ihan halpaa, voin kertoa... Koira jää kotiin. Ellen tietysti tahdo aiheuttaa pahennusta 50-kiloisella laumanvartijalla kerrostalokaksiossa jonka se todennäköisesti tuhoaa koska ei ole tottunut asumaan sisällä rakennuksissa. Joten koira jääköön vahtimaan ranchia. Myös kaksi muuta hiirikissaa saavat jäädä pitämään hiirikannan kurissa täällä kotosalla, nuo kolme hienohelmaa huolehtinevat kärpäsistä sitten Joensuussa. 





Varsat. Niiden kohtalo on perin yksinkertainen - myynti. Kaikki kolme eli Pomo, Donna ja Kalle on myytävä koska en ole täällä niitä kouluttamassa. Ainoana ongelmana on varsakaupan nihkeys ja se, että pitäisi polkuhintaan myydä jos mielii ne pois pihasta saada. Joten jäänee nähtäväksi, miten näiden kolmen kanssa loppuviimein käykään... 



Hemppa, the ori. Ori, jota ei saa myytyä koska sillä on pallit. Hemppa siis ruunataan ja yritetään myydä ruunauksen jälken jos se ei mene kaupaksi orina. Mitä ei tule ikinä tapahtumaan. Joten leppoisat ruunanpäivät odottavat pientäsuurta miestä, ja sen jälkeen toiveissa on uusi koti! 



Risto. Vanha köyryselkä, sotalaiva, merilehmä. Riston päivät ovat niinsanotusti luetut. Ei ole mitään järkeä pitää seisomassa hevosta joka "voi ehkä joskus tehdä jonkun tunnin jos joku haluaa tulla" ja onhan tässä sellainenkin että kuka Ristoa edes ratsastaisi kun olen poissa? Ei kukaan. Joten sen kunto lopahtaisi aivan tyystin ja huononevan kunnon myötä sille tulisi todennäköisesti enemmän vanhuuden vaivoja. Se on kuitenkin jo 17-vuotias, kinnerpatit vaivaa sekä loppumaton masennus mikä tuntuu hevosella olevan. Jos edes harkitsisin sen myyntiä niin seinä tulisi vastaan siinä kun pitäisi puhua kuljetuksesta - Risto ei matkusta trailerissa. Joten jep, on todennäköistä että Ristosta tulee koiranruokaa. Joko se teurastetaan itse, joko se haudataan kotipihaan tai sitten teurasauto hakee sen, mutta joka tapauksessa, Risto pääsee paremmille laidunmaille tänä syksynä, luultavasti lokakuussa. Ajankohta on vielä auki sen osalta. 

Sara ja vuoden 2015 varsa Lakeuden Kajastus



Tilda, Sara ja Petu, kolmen troikka. Naisten kopla. Nämä hevoset jätän itselleni. Petun pitämisen kanssa ei varmaan tarvitse kuin mainita sanat "ensimmäinen hevonen" joten se on sillä kuitattu. Petu ei lähde meiltä kuin ajastansa sitten hautaan, kun sen aika on. Kunhan Donna on sopivassa iässä niin tammalla alkaa kuntoutus, eli toisinsanoen, yritän saada mun isäukon ajelemaan sillä pari kertaa viikkoon niin saataisi lihakset kasvuun. 
Sara taas on tiineenä Lastun Lekasta ja se varsoo toisen varsan minulle ensi kesänä, jos kaikki siis menee nappiin. Sen jälkeen harkitsen sen uudelleen astuttamista tai sitten liisaan sen. Hätätapauksessa tamma on myytävä, mutta sitäkin on harkittava tarkkaan. 
Tildassa taas on kiinni astutusoptio kasvattajalle joten sitä en voi myydä kuin aikaisintaan sitten kun se on varsonut. Sen kanssa on myös tavoitteita olemassaan, joten jos kaikki menee kohdilleen niin otan sen sitten vuorostaan Joensuuhun mukaan kun aika on. 

Kuva: Iina Makkonen / poukaman.net



Ja, viimeisenä muttei vähäisimpänä, Nita. Se hevonen jonka kohtalo on askarruttanut itseäni eniten. Ylläpitoon kun en ollut halukas antamaan, enkä liioin varsottamaan. Myöskään vaihtoehto jossa se seisoisi melkein 5 vuotta ei tuntunut oikein mielekkäältä. Mietinnässä oli myös että se menisi Annalle Ypäjälle mutta olisin silti joutunut maksumieheksi sen karsinapaikan kanssa, joten... Ongelmaan löytyi lopulta ratkaisu puoliylläpitäjän muodossa joka maksaa siis puolet karsinapaikasta. Näillä näkymin Nita on lähdössä mukaani Joensuuhun jossa sen toisena emona ja liikuttajan toimii rouva L. 
Käyn tällä tai viimeistään ensi viikolla katsomassa vielä yhtä tallipaikkaa johon voisin Nitan viedä ja sitten alkaa sopimusten kirjoittelu ja muuton valmistelu! Ihanaa saada Niti mukaani Joensuuhun, on edes jotain tuttua ja turvallista mukana siellä heppailun ja voipalleron merkeissä! 



Noin. Siinä kaikille tiedonhaluisille kaikki mitä tahdoitte tietää hevosten kohtalosta. Hyvin tämän kaiken vielä käy, asiat järjestyvät. Pakko se vain on uskoa siihen, eihän tästä muuten tulisi yhtään mitään! Suurempiakin huolenaiheita on, kuten vaikkapa se osaako isukkini syöttää Petulle oikeaa rehua oikean määrän. Ja muistaako se ylipäätään antaa sille ruokaa. Heh heh...
Ensi kertaan!

4 kommenttia

  1. Nostan vilpittömästi hattua ja toivotan tsemppiä jatkoon! Itse ikuisena jahkailijana, pitäis ja pitäis ja pitäis, muuttaa kurssia, opiskella kunnon työn mahdollistava ammatti, heittäytyä tyhjän päälle, muttei uskalla. Kadehdin rohkeuttasi. Joskus pitää luopua saadakseen parempaa tilalle, hokevat kliseiset motivaatiolauseet, mutta niinhän se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon vakaasti että sinunkin kohdallesi sopiva hetki vielä tulee. Jos tämä mahdollisuus olisi tullut mun eteen vaikka kolme tai neljä vuotta sitten niin en olisi hypännyt mukaan tähän junaan. Mutta nyt tämä tuntuu oikeastaan tosi luonnolliselta ja miellyttävältä. Asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen! Mutta on myös oltava valmis muuttumaan ja antamaan tilaa sille uudelle. Se ei todellakaan ole aina helppoa, mutta lopussa se palkitsee!

      Kiitos voimaannuttavasta kommentistasi! ^u^

      Poista
  2. Mikäli oma jaksaminen riittää vähän opiskella ja purkkeja, raakaruokinta+lisät tulee usein halvemmaksi kuin laadukas kuiva-tai märkäruoka, jos vaan on edes vähän pakastintilaa käytössä. Siis kissoille :D Näin opiskelijana itsekin totesin kissalauman pidon paljon edullisemmaksi kun syövät raakaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei suostu ragdollit syömään raakaa. Poikaräsylle kelpaa kyllä sydän, mutta ei mikään muu. Tuo narttu taas nyrpistelee vaan naamariaan. Bengali vetelee hyvällä halulla kaikkea, sen kanssa on raaka käytössä melkein päivittäin. En vaan tiedä miten raahaisin melkein 200km matkan verran noita lihoja ilman, että ne sulaa matkalla :( Pitänee ostaa Hertalle uudet lihat sitten Joensuussa, mulla on hyvin pakastintilaa siellä onneksi :D

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.