tiistai 19. joulukuuta 2017

Luukku 19 - Satulaongelmat - ongelmasatulat

Oletko ikinä miettinyt että mikä on se painajaismainen selkä johon ei ikinä saa sopivaa satulaa? Tai mistä läskille hepalle penkki, tai tosi kaareva? Ei huolta, tässä postauksessa ei todellakaan esitellä moisia satuloita koska en ole satula-ammattilainen! Sen sijaan raapaisemme pintapuolisesti ongelmasatuloiden elämää ja sielunmaisemaa. Enjoy!



KARUSELLI

Jokaisen ratsastajan "unelma", karuselli, joka liukuu tasaisesti vuoronperään kyljeltä toiselle. Karusellisatula on kuin ikiliikkuja, aina menossa jonnekin suuntaan vaan ei ikinä asettumassa aloilleen. Kaikki satulat osaavat olla karuselleja törmätessään vain sopivanlaisen ratsun selkään. Yleensä hyvin viehättäviä persoonia joiden ongelma suurimmaksi osaksi päättämättömyys ja sitoutumisenpelko.


KATAPULTTI

Katapultteihin törmää säännöllisesti, joksikin harvemmin isoilla hevosilla. Tämä satuloiden tyyppivika löytyykin useimmiten pienen, yleensä mustan ja karvaisen, ponin selästä. Mieltyy myös muihin pieniin poneihin enemmän kuin mielellään. Katapultti on kuin kieron äitipuolen leipoma kakku: päältä yleensä kaunis mutta maku on kitkerä. Niin tämänkin satulan kanssa - osaavat olla niin herttaisia ja suloisia, mutta kun pieninkin tilaisuus koittaa niin satula nousee ilmaan ratsun seljästä, paiskaten kyytiläisensä maahan surutta. Kaksinaamainen ja halpamainen, olisi oiva kuvaus tästä satulatyypistä. Inhoaa kaikenlaisia remmejä vaikka ne hänelle hyväksi olisivatkin.


YLLÄTYSKYYKKY

Tämä on oikeastaan enemmänkin luonteenpiirre kuin satulatyyppi itsessään koska yllätyskyykkäilijöitä löytyy lähes joka satulamallista. Yleensä tuppaavat kuitenkin omaamaan karusellin ominaisuuksia, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Yllätyskyykkäilijä on se madame joka päättää kerrankin laihtua ja lähtee jumppatunnille, vain todetakseen ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ettei se olekaan hänen hommansa. Sama toistuu joka vuosi, eikä madame opi ikinä.
Yllätyskyykkääjä kiekahtaa U-käännöksenä kyljelle yleensä äkillisessä elämänkriisissä, kuten esimerkiksi esteen jälkeisen vakavasti otettavan elämän käännekohtana tahi elämään äkisti saapuvana tuntemattomana esineenä tai henkilönä. Tekevät näitä toimiaan harvoin tahallaan, ovat yleensä hyvin vilpittömästi pahoillaan aiheuttamastaan vahingosta.


Satula, joka päätti yllätyskyykätä esteen jälkeen


RAUTAKANKI

Tämä on oikea satulamaailman yllättäjä, kirjaimellisesti! Kohtelias, komea tai oikea kaunotar, silkka ilo silmälle! Yleensä vielä istuu lähes ratsun kuin ratsun selkään ja hankintahinnassakaan ei ole moitteen sijaa. Hiljainen, huomaamaton, täydellinen kumppani.... Vaan ei persauksesi kanssa. Kaikki tässä satulassa on pelkkää pintaa mutta sisimmässään tämä kaveri on kylmä ja kova kuin Siperian talvi. Niin kova ja kuivakka alun tapailun jälkeen ettei sitä kestä kukaan. Perse halkeaa ja menee ruvelle. Pakko luopua, sen takia saitkin sen niin halvalla kun eihän tätä kestä kenenkään takamus. Ihan kuin piikkimatolla istuisi.



MAHDOTON TAPAUS

Luulitko että sinun hevosesi selkä on mahdoton? Ehei, kyseessä saattaa olla satuloiden kerma, nimittäin mahdoton satula! Se kaveri, joka aina esittää istuvansa hyvin, mutta oikeasti siitä paljastuu aina jotain vikaa. Liian kapea, leveä, suora, kaareva, pitkäpaneelinen, lyhytpaneelinen, siipi on väärä, istuin on väärä, liian pehmeä tai kova... Tämä satula muokkautuu painajaistesi satulaksi vaikka ensin olet luullutkin muuta. Kukaan ei ole saanut sitä vielä sopimaan hevoselleen kahta sekuntia pidempään, sitten on jo jokin ongelma ilmennyt. Eivät yleensä keskustele edes samalla kielellä kanssasi joten lisätietojen saaminen on lähestulkoon mahdotonta ilman tulkkia. Heittäytyvät hankalaksi kun vaaditaan jonkin asian suorittamista omatoimisesti.
Joten älä suotta pelkää. Hevosellasi on vielä toivoa, tällä satulalla sitä ei ole. Jatka etsintää ja sulje tämä yksilö visusti kassakaappiin ja upota se suohon siinä toivossa, ettei kukaan enää joudu kärsimään mahdottoman tapauksen kanssa ja pilaamaan elämäänsä.




Toivottavasti tämänmoinen satula-analyysi upposi teihin! Vielä on muutama päivä jäljellä ennen jouluaattoa, jippiaijee!

2 kommenttia

  1. Olin pitkään hieman yleenkatsova partaansa hymähtelijä, kun kaverit valittelivat satuloidensa istuvuusongelmia. Itsellä oli tuolloin ollut ne pari pv:tä, sekä suokki, joiden kivan suoriin selkiin sai istutettua satulan kuin satulan. Myös em. Rautakanki-mallin, joka nurkissani pyörii edelleen, kun sopii mysteerisesti lähes kaikkiin normaaleihin ratsuhevosen selkiin.

    Kunnes elämääni asteli hienosti liikuva, pikkuinen ja maailman kauniimmat silmät omaava pre ox-mix junnu, jonka selkään ei edes Rautakanki istunut. Oli liian suora. Siitä alkoi elämäni ensimmäinen satulahelvetti. On yllättävän haastavaa löytää sopivaa istuinta selkään, jossa on vaatimaton säkä, isot lavat (ja niiden liikkeet), takakorkea rakenne, lyhyt satulansija, pyöreä selkä, vaikka selän omistaja onkin mallia silakka. Kyseisen yksilön perusominaisuuksiin kuuluivat myös näyttävät ja nopeat protestoinnit, uskomaton taito kulkea siksak-mutkalla (siis peppu, kylki, lavat, kaula, niska ja turpa osoittivat kaikki erisuuntaan kuin sitä edeltänyt ruumiinosa), sekä varsin rivakat liikkeet pakoreaktion yllättäessä ja unohtamatta toki luontaista taipumusta kulkea selkä jäykkänä ja kaula wc-ankkana. Hänen kanssaan koettiin kaikki nuo ylläolevat satulatyypit ja miljoonannen sovituksen jälkeen parhaaksi osoittautui Amerigo, joka sekin oli aina mallia Yllätyskyykky ja joinain päivinä asetuksilla Karuselli.

    Toki satuloiden pyöriminen väheni tämän hevosystävän kohdalla kunnon, lihasten, koulutuksen ja iän myötä, mutta häpeäkseni tunnustan, että luovuin lopulta koko hevosesta. Ei ole järin mielyttävää ratsastaa vuodesta toiseen hevosta, jolle mikään satula ei istu ihan 100% ja joka on vielä niin tavattoman kapea, ettei saa edes kinttuja hirtettyä kunnolla rungon ympäri tonttutanssien pyörteissä. Palasin takaisin suokkien ja niiden huomattavasti helpompien selkien pariin. Nehän sentään tuntuvat hevosilta jalkojen välissä.

    (Ja jottei nyt kenellekään tulisi ylen paha mieli, niin ei nuo ikuiset satulaongelmat toki ainoa syy luopumiseen ollut. Hän osoitti suurta intoa ja lahjakkuutta estehyppelyä kohtaan, mitä itselläni ei ole. Ja luotettava tuttu halusi hänet hyppelykaverikseen ostaa. Mutta ikinä en toista tuollaisen selän omaavaa osta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa satulahelvettiin joutumisen kanssa. Ja paljon kiitoksia erittäin hyvästä kommentista! Onnittelen myös siitä hyvästä että olet palannut takaisin suokkien pariin, ainoa oikea rotu ;) (eikun...)

      Poista

Olen kiitollinen kaikista kommenteista! Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.